FANDOM


Romanan kieli
Oma nimi lingua romana
Tiedot
Alue -
Virallinen kieli -
Puhujia -
Sija -
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Lingue Domesticae
YST 2 -koodi LRM
Kielitieteellineanskan luokitus
Kielikunta indoeurooppalainen kielikunta
Kieliryhmä romaaniset kielet

latinalaiset kielet

Romanan kieli (lrm. lingua romana), eli romana, on Adriassa puhuttava romaaniseen kielikuntaan kuuluva kieli. Äidinkielenään sitä puhuu reilu 6 miljoonaa ihmistä. Merkittävimmät puhujamäärät löytyvät Adriasta ja Kyporiasta.

Äänneoppi Muokkaa

Vokaaliäänteet
Etuvokaali Keskivokaali Takavokaali
Suppea i u
Puolisuppea e o
Puoliväljä ɛ ɔ
Väljä a
Konsonanttiäänteet
Bilabiaali Labiodentaali Dentaali/
Alveolaari
Postalveolaari Palataali Velaari
Nasaali m n ɲ
Klusiili p b t d k ɡ
Affrikaatta t͡s d͡z t͡ʃ d͡ʒ
Frikatiivi f v s z ʃ
Approksimantti j w
Lateraali l ʎ
Tremulantti r

Huomioita Muokkaa

  • c ja g ääntyvät kovina, kun ne esiintyvät a:n, o:n ja u:n edellä:
    collus (kaula), cubus (kuutio); golfo (lahti), gusto (maku)
  • c ja g ääntyvät pehmeinä, kun ne esiintyvät e:n ja i:n edellä:
    centum (sata), citta (kaupunki) vrt. engl. check
    giraffa (kirahvi), generale (kenraali) vrt. engl. general
  • cc ja gg ääntyvät joskus kovina ja joskus pehmeinä, kun ne esiintyvät e:n ja i:n edellä. Muiden vokaalien edellä ne ovat automaattisesti kovia.
  • cch, ch, gh ääntyvät k:na ja g:na, kun ne esiintyvät e:n ja i:n edellä:
    chitarra (kitara), spaghetti (spagetti)
  • sc ääntyy sk:na, kun se esiintyy a:n, o:n ja u:n edellä:
    scale (portaat), scudo (kilpi)
  • kun sc esiintyy e:n ja i:n edellä, se on soinniton suhuäänne:
    scelta (valinta), scimmia (apina) vrt. engl. shop
  • sch ääntyy sk:na, kun se esiintyy e:n ja i:n edellä:
    schezzo (luonnos)
  • gn äänteessä g ääntyy ng-äänteenä ja n tavallisena n-äänteenä:
    campagna (maaseutu), regno (kuningaskunta)
  • gli edellinen vokaali ääntyy pitkänä, (l liudentuneena):
    egli (hän), figlio (poika) [i ei äänny]
  • q esiintyy yleensä u:n edellä ja ääntyy k:na:
    squalo (hai)
  • s on joko soinniton kuten suomessa tai soinillinen:
    sale (suola), stella (tähti), borsa (laukku); isola (saari), cosmo (kosmos)
  • z on joko soinniton tai soinnillinen. Soinniton z ääntyy ts:na:
    notizia (uutinen), grazia (kiitos), prezzo (hinta); zaino (reppu),azzurro (sininen), realizzare (tajuta)

Kielioppi Muokkaa

Substantiivit Muokkaa

Kielen kehityksen myötä substantiivien suvut ovat kadonneet kokonaan. Nykyään epämääräisenä artikkelina toimii il. Esimerkiksi il patre ('isä'), il toro ('sonni', 'härkä') ja il donna ('nainen'). Määräinen artikkeli on aina la ja monikossa käytetään artikkelia le. Nämä lyhenevät vokaalialkuisten sanojen edellä muotoon l'.

Romanan kielessä on muutama erilainen monikkotyyppi. Näihin on muutama yleispätevä sääntö, mutta melko usein monikon taivutus on muistettava ulkoa:

monikkoluokka pääte esimerkki suomeki
o-päätteiset sanat -i regno regni kuningaskunta
lyhyet a-päätteiset sanat -ae citta cittae kaupunki
diftongipäätteiset sanat -e scimmia - scimmie apina
pitkät a-päätteiset sanat -s septima septimas viikko
epäsäännöllinen monikkoluokka - uomo uomini mies

Genetiivi muodostetaan yleensä di-konjunktion avulla. Esim. l'auto di Matti ('Matin auto'). Di-konjunktio taipuu määräisten artikkeleiden mukaan: di, del, della, delle.

Lisäksi käytetään -um, -am ja -em päätteisiä genetiivimuotoja. Näitä käyttäessä omistettava asia taipuu. Esim. Impero Romanum ('Rooman valtakunta') ja lingua mondum ('maailmankieli').

Adjektiivit Muokkaa

Adjektiivien vertailumuodot ovat komparatiivi -ire ja superlatiivi -issimo. Esimerkiksi bella – bellire – bellissimo ('kaunis') tai veloci – velocire - velocissimo ('nopea'). Epäsäännöllisiä adjektiivejakin on kuitenkin melko liuta. Esimerkiksi male – peggiore – pessimo ('huono', 'paha') ja piccolo – minore – minimo ('pieni').

Adjektiivit taipuvat pääsanan mukaan monikossa. Esimerkiksi cittae grande ('suuret kaupungit') ja regni grandi ('suuret kuningaskunnat'). Lisäksi adjektiivi, kuten muutkin kuvailevat sanat, sijoitetaan pääsanan jälkeen.

Adverbit Muokkaa

Adverbi muodostetaan yleensä lisäämällä adjektiivin perään liite -mente. Esim. velocimente ('nopeasti') ja bellimente ('kauniisti'). Poikkeuksia löytyy toki näistäkin. Esimerkiksi bene ('hyvin').

Pronominit Muokkaa

Persoonapronominit Muokkaa

muoto subjekti objekti possessiivi refleksiivi
yks. 1. pers. io me mia mi
yks. 2. pers. tu te tia ti
yks. 3. pers. egli/ella se sua si
mon. 1. pers. nuo noi nostra ni
mon. 2. pers. vuo voi vostra ci
mon. 3. pers. essa essi estra ei
Objektimuotoja voidaan käyttää normaalin sanajärjestyksen mukaan verbin jäljessä: Io appello a se, tai yksinkertaisemmin Io se appello ('Soitin hänelle').

Refleksiivimuotoja voidaan käyttää kun lauseen subjekti ja objekti ovat sama henkilö: Egli si lave ('Hän pesee itseään') tai Ella parle di si ('Hän puhuu itsestään').

Demonstratiivipronominit Muokkaa

pronomini romanaksi
tämä questa
tuo quella
se id, che
nämä questi
nuo quelle
ne li

Verbit Muokkaa

Romanan kielessä verbit jaetaan kolmeen taivutusluokkaan eli konjugaatioon. Nämä verbiryhmät määräytyvät infinitiivin päätteen tunnusvokaalin mukaan:

1. konjugaatio are-päätteinen infinitiivi parlare puhua
2. konjugaatio ere-päätteinen infinitiivi scrivere kirjoittaa
3. konjugaatio ire-päätteinen infinitiivi partire lähteä

Vähän kuten suomen kielessä, voi romanassa tekijän erottaa verbistä itsestään, eikä pronominia tarvitse erikseen ilmoittaa. Alla esimerkkiverbinä cantare ('laulaa'):

y.1.p. (io) canto (minä) laulan
y.2.p. (tu) canti (sinä) laulat
y.3.p. (egli/ella) cante (hän) laulaa
m.1.p. (nuo) cantiamo (me) laulamme
m.2.p. (vuo) cantate (te) laulatte
m.3.p. (essa) cantano (he) laulavat

Olla-verbin taivutus Muokkaa

Olla-verbiä (essere) käytetään romanan kielessä normaalin verbikäytön lisäksi myös taivutettaessa perfekti-, pluskvamperfekti- ja gerundimuotoja. Esimerkiksi sono stato ('olen ollut'), ene venduto ('olitte ostaneet') ja sta volando ('se lentää'). Alla essere-verbin taivutusmuodot:

essere

olla

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. sono ero stato saro
y.2.p. sei eri sarai
y.3.p. e, sta era sara
m.1.p. siamo emo saremo
m.2.p. siete ene sarete
m.3.p. seno eno saranno

Säännöllisten verbien taivutus Muokkaa

1. konjugaatio Muokkaa
parlare

puhua

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. parlo parleo parlato parlero
y.2.p. parli parlai parlerai
y.3.p. parle parla parlera
m.1.p. parliamo parlemo parleremo
m.2.p. parlete parlene parlerete
m.3.p. parlano parleno parleranno
2. konjugaatio Muokkaa
scrivere

kirjoittaa

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. scrivo scrissi scriveto scrivero
y.2.p. scrivi scritto scriverai
y.3.p. scrive scrisse scrivera
m.1.p. scriviamo scrivemo scriveremo
m.2.p. scrivete scrivene scriverete
m.3.p. scrivono scrissero scriveranno
3. konjugaatio Muokkaa
partire

lähteä

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. parto parteo partito partiro
y.2.p. parti partai partirai
y.3.p. parte parta partira
m.1.p. partiamo partemo partiremo
m.2.p. partite partene partirete
m.3.p. partono partirono partiranno

Epäsäännöllisten verbien preesens Muokkaa

Romanan kielessä on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, jotka eivät toteuta säännöllisten verbien kaavaa. Eivät myöskään siinä mielessä, että epäsäännöllinen ire-verbi saattaa taipua 1. epäsäännöllisen konjugaation mukaan tai epäsäännöllinen are-verbi 2. epäsäännöllisen konjugaation mukaan. Alla olevissa esimerkeissä kaikki verbit on kuitenkin luokiteltu niinkun säännöllisissäkin verbeissä (are=1, ere=2 ja ire=3)

1. konjugaatio Muokkaa
andare

mennä

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. vado ando andato andro
y.2.p. vai andai andrai
y.3.p. va anda andra
m.1.p. andiamo andammo andremo
m.2.p. andate andene andrete
m.3.p. vanno andarono andranno
dare

antaa

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. do deo dato daro
y.2.p. dai dat darai
y.3.p. da diede dara
m.1.p. diamo dammo daremo
m.2.p. date dene darete
m.3.p. danno darono daranno
2. konjugaatio Muokkaa
avere

olla, omistaa

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. ho avissi avuto avro
y.2.p. hai avetto avrai
y.3.p. ha avisse avra
m.1.p. aviamo avammo avremo
m.2.p. avete avene avrete
m.3.p. hanno avarono avranno
3. konjugaatio Muokkaa
apparire

ilmestyä

preesens imperfekti supiini futuuri
y.1.p. apparo apparissi appareto appariro
y.2.p. appari apparitto apparai
y.3.p. appare apparisse appara
m.1.p. apparemo apparammo appariemo
m.2.p. apparete apparene appariete
m.3.p. apparanno apparono apparianno

Verbin modukset Muokkaa

Alla listattuna vielä verbien modukset, joita on kaksi kappaletta: gerundi ja imperatiivi. Gerundi muodostetaan lisäämällä verbin perään liite -ndo. Tämä on kaikissa konjugaatioissa sama. Imperatiivi muodostetaan melko epäsäännöllisesti ja nämä on vain joko opeteltava ulkoa tai on kuunneltava kielikorvaansa. Imperatiivin päätteitä ovat -cchi, -cche, -ai (kuten joissain konjugaatioissa myös yks. 2. pers. pääte) ja -ce. Imperatiivia käytetään usein myös yks. 2. ja mon. 2. persoonan paikalla: esim. Cosa face? ('Mitä teet?').

verbi gerundi imperatiivi
parlare parlando parlecchi
partire partindo particche
essere essendo stai, stace

Sanajärjestys Muokkaa

Romanan perussanajärjestys on SPO eli subjekti-predikaatti-objekti: "(Io) amo le notti" ('Rakastan öitä'). Objektipronominit ovat ennen vebiä: "Te amo" ('Rakastan sinua').

Koska tekijä näkyy lauseen predikaatissa, voidaan subjektipronomini jättää usein pois: "(Io) te amo" ('Rakastan sinua'). Toisin kuin suomessa, subjektipronomini jätetään pois myös kolmannessa persoonassa: "(Egli) me ame" ('Hän rakastaa minua'), "(Id) e vero" ('Se on totta'). Kysymyslause muodostetaan rakenteella kysymyssana-subjekti-predikaatti-objekti: "Cosa (tu) farai oggi?" ('Mitä aiot tehdä tänään?'). Joissain tapauksissa kysymyslauseen voi myös muodostaa väitelauseesta vain nousevan intonaation avulla: "Questa borsa e di pelle?" ('Onko tämä laukku nahkaa?')

Esimerkkisanastoa Muokkaa

Salve! [sa:lve] Hei!
Grazia. [gra:zia] Kiitos.
Grazia mille! [gra:zia mil:e] Tuhannet kiitokset!
Buongiorno! [bonʒo:rno] Hyvää päivää!
Buonasera! [buo:nase:ra] Hyvää iltaa!
Buona notti! [buo:na not:i] Hyvää yötä!
Qui es? [kies] Kuka olet?
Arrivederci! [ar:ivede:rtʃi] Näkemiin!
Vale! [va:le] Näkemiin!/Hyvästi!
(Me) scusi! [mesku:si] Anteeksi!
Cosa face?

Cosa fai?

[ko'sa fa:ʤe

ko'sa fai]

Mitä teet?
Non molto. [non mol'to] En mitään erikoista.
Come vene? [ko'me ve:ne] Mitä kuuluu?
Id e bene, grazia! [ide be:ne gra:zia] Hyvää kuuluu, kiitos!
Et te? Vene bene? [e'te ve:ne be:ne] Entä sinulle? Kuuluuko hyvää?
Scusi? Non te sento... [sku:si non'te se:n'to] Anteeksi? En kuullut...
Felice anniverzari! [feli:tʃe a'n:ive:rtsari] Hyvää syntymäpäivää!
Tu parli graeze? [tu pa:rli grae:ze] Puhutko graeezia?
Si, parlo librese. [si pa:rlo libre:se] Kyllä, puhun kirjaa.