Alpena Wikia
Advertisement

Adria

Adria lippu

Adrian lippu

Nimi Adrian valtakunta
Valtiomuoto aristokratia
Johtaja valtionkansleri

Claudio Draco

Maantiede
Väkiluku n. 5,8 milj.
Pinta-ala n. 27 288 km²
Asukastiheys 212,5 as./km²
Pääkaupunki Devos
Muita kaupunkeja Veneto, Padova
Talous
Valuutta talentti (1₮ = n. 1,12€)
BKT n. 247 miljardia
Elinkeinorakenne

TBA

Lisätiedot
Kansallispäivä

12. toukokuuta

Viralliset kielet romana
Kansallislaulu TBA
Suuntanumero +22
Lyhenne RAD, AD

internetpääte .ra

Adrian valtakunta (lrm. Regno Adriem), eli Adria, on käyttäjän Mehtu luoma valtio Etelä-Euroopassa, Välimerellä, joka on tähän mennessä esiintynyt valtiopelissä numero 15. Maalla on kaksi rajanaapurimaata: Hungaria ja Rapidia. Valtion pinta-ala on n. 27 300 neliökilometriä ja asukasluku noin 5,6 miljoonaa. Adrian pääkaupunki on Devos.

Adria muodostui ensimmäisen kerran Rooman valtakunnan hajotessa vuonna 420 jaa. Tämä ei kuitenkaan ollut nykyään tuntemamme Adrian kuningaskunnan syntymähetki, sillä vuosien kuluessa useat valtiot ovat pitäneet aluetta omanaan. Vasta suuren maailmansodan jälkeen valtio sai ensimmäistä kertaa pysyvän itsenäisyyden.

Maantiede[]

Fyysinen maantiede[]

Adria sijaitsee Etelä-Euroopassa Välimeren lahden, Adrianmeren perällä, joka ympäröi sitä etelässä. Pohjoisessa rajana toimii Alppien vuoristo, lounaassa taas Po-joki. Maarajaa Adrialla on Rapidian kanssa idässä, Hungarian kanssa kaakossa.

Noin kolmasosa Adriasta on vuoristoa korkeimman huipun, Monte Cristallon, kohotessa n. 3340 metriin. Loput Adrian pinta-alasta on kumpuilevaa ylänköä, jossa korkeus merenpinnasta vaihtelee 0-500 metrin välillä merenpinnan yläpuolella. Maan kaakkoisosaa peittää Karstin ylänköalue, joka on tyypillistä karstimaata ja myös antanut nimen kyseiselle maatyypille. Karstikallioihin on muodostunut upeita luolia.[1][2]

Monte Cristallo

Monte Cristallo

Luonto[]

Niillä alueilla, joilla metsiä ei ole vielä hakattu viljelysmaaksi, kasvaa lehtimetsää pääasiallisina lajeina pyökki, tammet, poppelit ja kastanja sekä joitain havupuita kuten mäntyjä ja lehtikuusia. Suurin osa metsistä on talousmetsiä, loput suojeltuja tai taloudellisesti kannattamattomia.

Eläimistöön kuuluu muun muassa eurooppalaisia nisäkkäitä, kuten hirvieläimiä, gemssi, villisika, murmeleita, susi, ilves ja karhu.[1][3]

Ilmasto[]

Adriassa vallitsee lämmin välimerenilmasto. Rannikolla kesät ovat kuumia; lämpötila nousee usein lähes 30° C. Talvet taas ovat viileitä, lämpötila n. -1° C pinnassa, mikä johtuu kylmästä vuoristotuulesta, joka puhaltaa Alpeilta. Vuoristossa on toki aina kylmempää. Kesällä lämpötila nousee vain nipinnapin 20° C yläpuolelle ja talvella pakkasta saadaan helposti -10° C. Vuosittainen sademäärä on alavilla alueilla noin 500-800 mm, mutta vuoristossa sadetta saadaan runsaammin: jopa 3500 mm vuoden aikana.[4][5][6]

Historia[]

Monen valtakunnan provinssina[]

Kun Rooman valtakunta perustettiin 500-luvulla eaa, laajeni se melko nopeasti kohti pohjoista. Vuonna 481 eaa. keisari Adria I valloitti silloisen kelttiläisheimojen alueen niemimaan pohjoisosassa ja liitti sen Rooman valtakuntaan. Keisari Adrian mukaan nimettiin sekä juuri vallattu alue että myöskin merialue niemimaan itäpuolella.

Adrian alue ei koskaan kuulunut kovin vahvasti Rooman valtakuntaan. Näin kävi useille kauempana Rooman kaupungista sijaitseville alueille. Adriassa oli kuitenkin huomattavissa selkeää kehitystä. Vuoden 440 eaa. tienoilla Veneton kylä alkoi kasvaa kaupungiksi ja siitä tuli Pohjois-Rooman viimeinen satama Adrianmeren toiselle puolelle, ja siksi hyvin tärkeä kauppasatama. Alueelle alkoi syntyä myös muita kaupunkeja, merkittävimpänä Devosin kaupunki meren toisella puolella, joka oli aivan valtakunnan silloisella rajalla ja toimi tärkeänä kauppasatamana Veneton kanssa.

Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ei myöskään Rooman valtakunta. Sen hajotessa vuonna 420 jaa, hajosi myös pieni Adrian provinssi. Sen länsiosat liitettiin syntyneeseen Frankkien valtakuntaan ja itäosat Slavian valtakuntaan. Näissäkään Adria ei kuitenkaan saanut viihtyä pitkään, sillä vuonna 476 paikalle saapuivat kyprit ja veivät pienen osan, nimenomaan Adrian provinssin itselleen.

Osana Kyporian valtakuntaa Adria pääsi kehittymään paremmin kuin koskaan. Se toimi Kyporian porttina Euroopan kaupankäynnille, mikä rikastutti erityisesti Veneton vilkasta satamaa. Lisäksi Kyporia toi Adriaan omaa kulttuuriaan ja se alkoi erota selvästi muusta Manner-Euroopasta. Kuitenkin, myös Kyporialle kävi kuten suurille valtakunnille on aina käynyt; luhistuminen. Erillään muusta Kyporiasta sijaitseva Adria irtaantui valtakunnasta jo kuitenkin ennen varsinaista valtakunnan tuhoa, joten se ei joutunut kestämään jälkiseurauksia yhtä pahasti kuin muut Kyporian alueet.[7][8]

Viiden vuosisadan itsenäisyys[]

Adrian provinssin itsenäistyttyä Kyporiasta, sen merkitys Keski-Euroopan ja Välimeren kauppasatamana korostui entisestään. Kun kauempaa Lähi-Idästä ja Afrikasta tuotava kauppatavara oli saatava Eurooppaan tai toisin päin, Veneton ja Devosin satamat toimivat tärkeinä välikäsinä tässä. Adria saattoi jopa pelata tämän satamien tärkeyden omaksi voitokseen, sillä kun Frankkien valtakunta uhkasi valloittaa provinssin 800-luvun lopulla, heitti Adrian silloinen keisari Giulio III vastapaukuksi uhkauksen polttaa Veneton sataman tuhkaksi jos yksikään frankkisotilas astuisi vuorten sille puolen. Tämä uhkaus tepsi ja Adria säilytti itsenäisyytensä.

Adrian keisarikunnan asemaa ei horjutettu vielä kolmeensataan vuoteen, ei ennen vuotta 1206, jolloin sloveenit saapuivat Devosiin hampaisiin asti aseistautuneina. Hyökkäys tuli totaalisena yllätyksenä, eikä Adrialla ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua, ei ainakaan sen jälkeen kun sloveenikuningas Vlad VI omakätisesti surmasi keisari Antoniuksen. Adria liitettiin Slovenian kuningaskuntaan.

Osana Itää[]

Vuodesta 1208 eteenpäin Adria oli yksi Slovenian kuningaskunnan neljästä maakunnasta. Vaikka elintaso olikin huomattavasti heikompi verrattuna itsenäisyyden aikoihin, yhteiselo sloveenien kanssa sujui lähes mutkattomasti lukuunottamatta vuoden 1277 villakapinaa Devosin torilla tai vuosien 1333-1339 mielenosoituksia ja adrialaisten aseellisia yhteenottoja Slovenian armeijan kanssa. Koska Adria oli kuitenkin jo tähän mennessä tottunut siihen, ettei se pysyisi osana yhtä valtiota kovinkaan pitkään, ei sille tullut 1400-luvulle tultaessa lainkaan yllätyksenä, ettei Slovenia välttämättä olisikaan sen isäntä ikuisesti.

Vuonna 1432 alkoi kantautua uhkaavia sanomia pohjoisesta, jossa Slovakkian kuningaskunta laajeni nopeaa tahtia imien alueita ympäriltään pohjoisesta, idästä ja lännestä. Slovenian vuoro tuli 1400-luvun lopussa, kun Slovakkian joukot hyökkäsivät etelärajan yli Sloveniaan. Koska Slovakkia oli selvästi vahvempi, oli vain kaksi vaihtoehtoa: hävitä tai antautua. Slovenia valitsi antautumisen ja se liitettiin Slovakkiaan. Adria pysyi omana provinssinaan, mikä helpotti sen toimintaa itsenäisyyden puolesta hyvinkin huomattavasti.

1500-luvun lopulle tultaessa Slovakkia oli jo laajentunut idän valtavaksi slaavilaiseksi valtakunnaksi käsittäen kokonaan nykyisten Adrian ja Hungarian alueet ja tämän lisäksi vielä osia Sjurbiasta ja Rapidiasta. Slovakkian vallan alla eläminen oli hyvin työlästä. Elämistä rajoitettiin jatkuvasti. Esimerkiksi oman kulttuurin harjoittaminen julkisesti oli täysin kiellettyä. Myöskään uskontoa ei sallittu. Tämä ei ilahduttanut sloveeneja, eikä myöskään adrialaisia tai hungarialaisia, joista viimeksi mainitut kärsivät eniten.

Vuonna 1743 syttyi erittäin verinen sisällissota, joka sai alkunsa Lounais-Slovakkiassa, nykyisen Hungarian alueella. Sotiva osapuoli oli Slovenia, joka yritti kaikin keinoin päästä irti Slovakkian hirmuvallan alta. Sota kesti yhteensä 13 vuotta ja tuhot olivat mittavat. Sotiminen oli kuitenkin niin sanotusti vaivan arvoista, sillä lopulta itsenäisyys sallittiin ja Slovenian kuningaskunta irtautui Slovakkiasta vieden mukanaan ison palan maata Adrianmeren rannikolta.

Tämä ei kuitenkaan ollut Slovakkian tyrannimaisen valtion loppu, ei suinkaan. Lähes vuosisadan ajan Slovenia seurasi sivusta, kuinka epätoivoisesti Hungaria yritti tehdä samaa temppua kuin Slovenia oli tehnyt, mutta turhaan. 1840-luvulla nationalismin aallon kulkiessa Euroopan yli hungarialaiset päättivät nousta kapinaan. Slovakkia kukisti muutamia hungarialaisten kapinoista verisesti, mutta se ei pysäyttänyt näitä. Hungarialaiset saivat apua Slovenialta, ja yhdessä heidän kanssaan kukistivat Slovakkian armeijan ja pääsivät eroon tämän vallasta. 3. maaliskuuta 1847 Hungaria ja Slovakkia solmivat sopimuksen, jonka mukaan Hungaria sai itsenäisyyden. Tämä tiesi kuitenkin myös Slovenian loppua.

Kun Hungaria vuonna 1853 liitti Slovakkian itseensä, alkoi se haikailla myös pääsyä Adrianmerelle. Tästä seurauksena oli sota, joka kesti lähes kymmenen vuotta. Sodan seurauksia ei ole vaikea arvailla; Slovenia hävisi ja alueet liitettiin Hungarian keisarikuntaan.[9]

Suuri maailmansota[]

Osana Hungarian keisarikuntaa Adria joutui automaattisesti mukaan suureen maailmansotaan.

  • Tähän tulee jotain sitten, kun saadaan jokin järkevä yhteneväisyys tuolle maailmansodalle ehkä joskus
    • Mitä Hungariassa tapahtui maailmansodassa?
    • Mitä Adriassa tapahtui sodan edetessä?
      • Itsenäisyysaate
      • Veneton ja Devosin satamien tärkeys sodan kannalta
      • Tapahtuiko Adriaan yhtään hyökkäystä?
      • Solmiko Adria sopimuksia muiden valtioiden kanssa Hungarian päihittämiseksi?

Sodan jälkeen[]

Kuuden vuoden sotimisen jälkeen, heinäkuussa 1933, tuli vihdoin rauha. Moni valtio sai rauhansopimusten seurauksena itsenäisyyden, näin ei kuitenkaan käynyt Adrialle. Tunnelin päässä näkyi silti valoa. Hungariassa oltiin erittäin tyytymättömiä keisariin, joka oli johtanut heidät sotaan. Suuri osa kansasta näki nälkää ja olot olivat kerta kaikkiaan kurjat. Helmikuussa 1938 hungarialainen kommunistivallankumouksellinen Kános Jádár kiihotti kansan vallankumoukseen. Keisari syöstiin vallasta. Samassa tohinassa Adria jätti itsenäisyysjulistuksensa ja pienessä provinssissa tehtiin oma, muodollinen vallankumous, jossa vallan otti kansleri Pius Valerion.

Uusi, itsenäinen Adria selvisi sodan kolhuista nopeasti. Kun talous oli jotakuinkin saatu kohdalleen, alettiin välittömästi korjata Hungarian vallan alla muodostuneita ongelmia. Huonoon kuntoon päässeitä teitä alettiin kunnostaa ja rakennettiin lisää taloja. 1700-luvun lopulla Sloveniassa kehitetty koulutusjärjestelmä otettiin uudelleen käyttöön ja sitä paranneltiin. Myös terveydenhuoltoa alettiin kehittää niin, että siihen olisi jokaisella mahdollisuus. Vuonna 1955 perustettiin myös ensimmäinen laskettelukeskus, jonka menestys oli valtava. Myöhemmin samanlaisia on perustettu muuallekin Adriaan. Kuuluisin sijaitsee Cortina d'Ampezzossa.

Muutosten aika[]

Kaikki tuntui 1980-luvulle tultaessa olevan hyvin. Kansalaisia tuntui kuitenkin huolettavan jokin; maan valtiomuoto. Itsenäistymisen hetkellä oli otettu käyttöön vanha järjestelmä, joka tarkoitti käytännöstä absoluuttista valtaa aatelistolle, eikä tavallisella kansalla ollut käytännössä mitään päätäntävaltaa. Tähän mennessä asiat olivat sujuneet mutkitta ja muutokset olivat olleet halutunlaisia. Silti ihmisiä huolestutti, jatkuisiko meno samanlaisena tulevaisuudessa.

Vuonna 1988 valtaan nousi kansleri Lucio Ellerio. Hänen periaatteenaan oli, että myös kansalla täytyy olla demokraattisia oikeuksia. Niinpä heti vuonna 1991 voimaan astui laki, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus tehdä lakialoite, mikäli he haluavat johonkin asiaan muutosta. Lisäksi, vaikka pieni neuvosto, joka päättää valtion asioista, koostuu edelleen vain aatelisista, annettiin kansalaisille oikeus äänestää sen jäsenistä. 90-luvulla maahan alkoi talvilomalaisten lisäksi virrata myös paljon kesälomalaisia nauttimaan Adrianmeren rantojen auringosta.

Hallinto ja politiikka[]

Adrian valtakunta on aristokratia, jonka päämiehenä toimii valtionkansleri. Suurimman osan Adrian itsenäisyyden ajasta valtionkansleri ja tämän johtama, aatelisten muodostama Pieni Neuvosto ovat käyttäneet lähes absoluuttista valtaa, mutta myöhemmin heidän valtaoikeuksiaan kavennettiin niin, että myös tavallisella kansalla olisi laajemmat oikeudet päättää asioista. Lakimuutoksen seurauksena neuvostoon lisättiin myös aatelittomien ministerien virat.

Pieni neuvosto (Consilio Piccolo) on kolmetoistahenkinen ryhmä erityisvaltuutettuja henkilöitä, jotka on varta vasten valittu virkaan. Neuvostoon pääsi ennen vain olemalla aatelinen, mutta vuoden 1991 lakimuutoksen jälkeen neuvostoon lisättiin myös muutama virka aatelittomille. Henkilöt neuvostoon valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Alla listattuna nykyisen neuvoston jäsenet:

Nimi Nimike
Claudio Draco Valtionkansleri
Iulius Ellerio Ulkoasiainkansleri
Valon Adrion Sisäasiainkansleri
Claudio Frace Oikeuskansleri
Adrian Ellerio Rahamestari
Pius Frace Sotamestari
Quentin Frace Opetusmestari
Silvio Rego Liikenne- ja viestintäministeri
Esmerlada Prizzo Maatalousministeri
Mia Preston-Blom Sosiaali- ja terveysministeri
Giorgio Drollo Työ- ja elinkeinoministeri
Luigi Di Maria Ympäristöministeri
Matteo Faredi Erikoisministeri

Aluejako[]

Adrian aluejakojärjestelmä voidaan luokitella yhdeksi maailman monimutkaisimmista asioista. Syy tälle on, että Adrian valtakunta voidaan jakaa alueellisesti niin monella eri tavalla, eikä varsinaista oikeaa tapaa ole olemassakaan.

Yleisin tapa jakaa Adria osiin, on pilkkoa se muodollisiin hallintoalueisiin, regioihin, jotka ovat Länsi-Adria, Keski-Adria ja Slovenia. Nämä ovat maan aluehallintojärjestelmän suurin yksikkö, mutta niillä on varsin vähän valtaa. Nämä muodolliset hallintoalueet jaetaan usein vielä provinsseihin, joita on neljä kappaletta. Jokainen provinssi jakautuu vielä erinäisiin määriin kuntia ja erillishallintoalueita, mutta niihin ei suuremmassa mittakaavassa yleensä kiinnitetä huomiota.

Provinsseja koskevan lainsäädännön mukaan niiden päätehtävä on rakentaa ja ylläpitää alueen infrastruktuuria ja tämän lisäksi tukea julkista liikennettä, koulutusta, tutkimusta sekä uusien projektien ja yritysten innovointia.

Provinssi Pääkaupunki Asukasluku Lippu
Adria Occidentale Verona 1,3 milj.
Adria Occidentale lippu
Regio di Costa Rosso Veneto 1,9 milj.
Costa Rosso lippu
Adria Centrale Udine 0,8 milj.
Adria Centrale lippu
Regio di Costa Bianco Devos 1,8 milj.
Costa Bianco lippu

Talous[]

Adriassa ei ole kovinkaan runsaasti luonnonrikkauksia. Alpeilta löytyy kaksi kaivosta, joista toisesta louhitaan rautamalmia ja toisesta kivihiiltä. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on on 25%, ja se työllistää noin 30% työikäisestä väestöstä. Hyvät markkinointiyhteydet Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoima ja maataloudesta saatavat raaka-aineet ovat edesauttaneet teollisuuden kasvua. Adriassa tuotetaan esimerkiksi moottoriajoneuvoja, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä tunnetuimpia ovat Dancia sekä sähköautomerkki Tessa.

Adrian tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, moottoriajoneuvot, tekstiilit ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Veneto ja Devos. Kansainvälisiä lentoasemia on 8 kappaletta ja Adriassa käy vuosittain yli 20 miljoonaa turistia, mikä on jopa neljästi maan asukasluku.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää alle kaksi prosenttia ja sen piirissä työskentelee noin neljä prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Keski- ja Länsi-Adrian alangoille, jossa viljellään muun muassa venhää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maataloustuotteita. Adria on yksi maailman suurimmista viinirypäleiden ja viinin tuottajamaista. Keski-Adriassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino.

Adrian rahayksikkö on talentti (ATL, talento) joka jakautuu sataan denaariin (denarius). Adrian talentteja on saatavilla 1, 2 ja 5 talentin kolikoina sekä 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 talentin seteleinä. Denaareja on saatavilla 1, 2, 5, 10, 20, 50 ja 75 denaarin kolikoina. Yksi denaari vastaa 0,89 euroa.

Liikenne[]

Lentoliikenne[]

Adrian sijainti Euroopassa on tehnyt siitä suositun välilaskupaikan. Toki myös lentoja Adriaan tehdään paljon, sillä monet ovat kiinnostuneet maan historiallisista kaupungeista, aurinkoisista hiekkarannoista ja upeista laskettelukeskuksista vuorilla. Maan suurin lentoasema on Devos-Eerenin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Eerenistä ja reilun kolmentoista kilometrin päässä Devosin keskustasta. Muita tärkeitä kansainvälisiä lentoasemia ovat mm. Veneto, Padova, Verona ja Monte Cristallo.

Vesiliikenne[]

Meriteitse käytävä kansainvälinen kauppa on historiallisista ajoista lähtien ollut Adrian elinehto. Nykyisinkin 80 prosenttia maan ulkomaankaupan kuljetuksista tehdään meriteitse. Maan suurin rahtiliikenteen satama on Devos. Muita merkittäviä satamia ovat Saimen Port Morgaan ja Veneto. Rahtiliikenteen lisäksi vesiliikennettä käytetään paljon myösihmisten liikuttamiseen paikasta toiseen, ihan paikallisesti. Veneton kaupunki on tunnettu kanaaleistaan ja veneet ovatkin yleinen kulkuväline siellä.

Rautatiet[]

Adriassa on rautateitä noin 1200 kilometriä. Rautateitse tehtävä rahtiliikenne kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla. Rataverkkoa on sittemmin nykyaikaistettu sähköistämällä ja sitä on laajennettu. Nykyään Adrian rautatieverkosto tunnetaan yhtenä maailman nopeimmista, tehokkaimmista ja luotettavimmista.

Rautatieverkosto on jaettu kolmeen osaan: paikallisjunaan, matkajunaan ja pikajunaan. Jokaisella provinssilla on oma paikallisjunansa. Ne kulkevat jokaisen pienenkin aseman kautta pysähtyen jokaisessa. Matkajuna taas kulkee kaikkialla maassa pysähtyen vain suuremmilla asemilla. Pikajuna on Thedeanin nopein juna ja pysähtyy ainoastaan suurimmilla asemilla, jotka ovat Verona, Padova, Veneto, Cortina d'Ampezzo, Udine, Saime sekä Devos.

Rautatieverkko on osaksi Adrian valtion omaisuutta ja osaksi sen omistaa SixEvenings-yhtiö. Junaverkko kattaa koko maan. Maan päärata kulkee Veronasta Devosiin suurimpien asemien kautta. Tärkeimpiä sivureittejä ovat esimerkiksi Vicenzan, Belluno-Monte Cristallon sekä Legnano-Rovigon haarat.

Vain parissa Adrian kaupungissa on rakennettu metroverkostot. Nämä kaupungit ovat Padova ja Verona. Muihin kaupunkeihin sen rakentaminen ei välttämättä ole ollut mahdollista tai sitä ei olla haluttu rakentaa, jotta säästettäisiin tietty vanhanaikaisuus.

Tieverkko[]

Adrian valtion tieverkko on hyvin hoidettu, ja moottoritiet yhdistävät suurimmat kaupungit, satamat ja lentokentät. Tieverkosto on maan pääasiallisin matkustaja- ja rahtiliikenteen kuljetustapa. Moottoriteitä on kolme kappaletta. A1 kulkee Veronasta Padovan kautta Venetoon ja sieltä edelleen Saimeen ja Devosiin. A2 kulkee Trevisosta Cortina d'Ampezzoon ja A3 Saimesta Udinen kautta Gemonaan.

Yksityisautoilua on pyritty vähentämään Adriassa, mutta tämä ei ole onnistunut kovinkaan hyvin, sillä linja-autolla matkustaminen on, vaikkakin melko halpaa, hyvin epäRemukavaa, eikä rataverkon laajuudesta huolimatta junalla pääse kaikkialle.

Väestö[]

Elokuussa 2017 Adrian väkiluvuksi arvioitiin 5 823 770. Adria on väestöltään melko värikästä, sillä maassa on paljon maahanmuuttajia esimerkiksi Rapidiasta, Hungariasta, Kyporiasta, Wenetziasta, Jeylannista ja Kirjalasta. Noin 76-83% asukkaista on etnisesti adrialaisia. Suurin osa adrialaisista kuuluu eliaaniseen kirkkoon. Muihin uskontokuntiin, kuten katottomiin ja roomalais-aristoteliseen kirkkoon kuului yhteensä noin 11% väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 2,7%.

Suurimmat kaupungit[]

# Kaupunki Asukasluku Provinssi
1. Devos 1 130 000 Reg. Costa Bianco
2. Veneto 970 400 Reg. Costa Rosso
3. Padova 660 150 Reg. Costa Rosso
4. Verona 510 300 Adria Occidentale
5. Cortina d'Ampezzo 385 740 Adria Occidentale
6. Udine 361 400 Adria Centrale
7. Saime 301 500 Reg. Costa Bianco
8. Treviso 240 750 Reg. Costa Rosso
9. Eeren 200 900 Reg. Costa Bianco
10. Sacile 152 300 Adria Centrale

Kielet[]

Adrian virallinen kieli on romana, jonka asema on vahvistettu perustuslaissa jo vuonna 1757 Slovenian kuningaskunnan aikaan. Noin 97% Adrian väestöstä puhuukin romanaa äidinkielenään. Lisäksi maassa on mm. wenetzian-, hungarian- ja kyprinkielisiä vähemmistöjä ja näille kielille on taattu turvattu asema maan perustuslaissa.

Adrialainen musiikki on, paitsi romanan kielistä, nykyään myös hyvin paljon ranskankielistä Jeylannista ja Rapidiasta saapuneiden maahanmuuttajien myötä. Tämä antaa vielä oman säväyksensä maan, jo valmiiksi värikkäälle kielikulttuurille.

Kulttuuri[]

Adrian kulttuuri on osin hyvin vanhaa ja saanut vaiheikkaan historiansa ansiosta vaikutteita usealta eri suunnalta. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet Rooman valtakunta, Kyporian valtakunta sekä Slovenia ja Hungaria.

Ruoka[]

Adrialainen ruoka on monipuolista, mutta samalla melko yksinkertaista ja näin ollen hyvää. Maan ravintoloista saatava ruoka ei poikkea paljoakaan kodeissa tarjoillusta tavallisesta kotiruuasta ja se juuri antaa Adrian ruokakulttuurille ominaisen piirteen. Aamiainen koostuu tyypillisesti sämpylästä ja kahvista tai teestä. Perinteisesti lounas on suuri monen ruokalajin ateria, johon kuuluu lähes kaikkialla pastaa ja lisäksi keittoa ja leipää ja mahdollisesti lihaa tai kalaa. Illallisella on syöty enemmänkin tähteitä. Elämäntapojen muuttuessa ilta-ateriasta on tulossa perheen yhteinen pääateria, ja raskaista lounaista ollaan luopumassa, koska sen jälkeisen siestan viettäminen ei aina ole mahdollista.

Vaikka pasta ja pizza eivät alunperin ole adrialaisia ruokalajejea, on ne omaksuttu melko hyvin. Adrialaiset pizzat ovat nykyään kuuluisia ja syrjäyttävät välillä suuren länsinaapurinsakin maukkaat pizzat. Pasta taas on lähes jokapäiväistä ruokaa, samoin riisi. Lihana tarjoillaan usein kalaa, kanaa tai nautaa. Jauheliha on yleinen tapa syödä nautaa ja jauhelihasta voidaan valmistaa myös hyviä lihapullia, pihvejä tai mureketta.

Tavallista juomaa ruoan kanssa ovat vesi ja viini, joista jälkimmäistä tuotetaan, ja myös juodaan, erittäin paljon. Myös kahvin kulutus on valtavaa ja pienetkin lapset juovat kahvia. Lisäksi teen juonti on kasvussa. Maitoa juodaan Adriassa hyvin vähän ja oikeastaan sitä käytetään vain kahvin seassa tai ruoan valmistamisessa.

Musiikki[]

Adrialaiset rakastavat musiikkia ja erityisesti taidemusiikkia. Tämä musiikkilaji onkin pysynyt hengissä hyvin adrialaisten ansiosta. Yksi tunnetuimmista ja tuotteliaimmista taidemusiikin säveltäjistä oli Daffico Aaralh. Hän sävelsi aikoinaan jopa 42 sinfoniaa ja 22 pianokonserttoa. Aaralh eli vuosina 1728-1779. Muita adrialaisia säveltäjiä ovat mm. Lucio Vivaldi ja Ludovic Bettevieno. Nykypäivän suurin adrialaisen taidemusiikin säveltäjä on kyporialaissyntyinen Djawan Ramdi.

Myös ooppera on ollut kovassa suosiossa Adriassa erityisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Sen ansiokkaita tekijöitä ovat olleet wenetzialaissyntyinen Lucio Pavotti sekä Adrian oma poika Andrea Belli.

Kevyempääkin musiikkia toki kuunnellaan, eritoten kaikkein nuorimpien keskuudessa. Adriassa tuotettu kevyt musiikki on usein ranskankielistä ja moni on miettinyt pitkään syytä tälle. Suurin osa adrialaisista musiikintekijöistä vain sattuu olemaan syntyjään jeylantilaisia. Näitä ovat esimerkiksi hyvin menestyneet Alto, Ameer sekä Maestro. Toki myös adriankielistä musiikkia kuullaan jonkin verran. Englanninkielinen musiikki ei myy kovin hyvin Adriassa.

Kirjallisuus[]

Adrian kirjallisuuden juuret ovat Rooman valtakunnan ajalta peräisin olevissa latinankielisissä teksteissä. Nämä sisältävät mm. satama-asiakirjoja ja historiankirjoituksia. Proosaa ja lyriikkaa esiintyy teksteissä ensimmäisen kerran vasta Kyporian valtakauden loppupäässä, kun kirjallisuus alkoi kukoistaa myös Kyporiassa. Vuosien 1000-1300 välillä tekstit sisälsivät lähinnä runokokoelmia ja lyhyitä novelleja. 1500-luvulla alkoivat taas yleistyä kaunokirjalliset teokset ja erityisesti eliaanisen mytologian tekstejä alettiin tuolloin kirjoittaa ylös.

Ensimmäinen maailman tietoisuuteen päässyt adrialainen kirjailija oli vuosina 1767-1821 elänyt J. C. August Hornett, joka kirjoitti kymmenittäin, useimmiten lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja. Hän oikeastaan avasi muille mahdollisuuksia kirjailijan uralla. Esimerkiksi nykyaikaisen tieteisfiktion isänäkin pidetty Jule Verner oli adrialainen. Nykypäivän tunnetuin adrialainen kirjailija on kirjalaissyntyinen Edward Swinston-Halls.

Urheilu[]

Adrialaiset ovat erittäin urheilufanaattista kansaa ja syytä on ollakin, sillä valtio on satsannut urheiluun valtavasti rahaa viimeisen vuosisadan aikana. Suurimpia lajeja ovat jalkapallo ja formulat.

Jalkapallojoukkueista suurin ja menestyksekkäin on CC Monte Cristallo, joka on voittanut maan pääsarjan mestaruuden parhaimmillaan kuutena perättäisenä kautena ja yhteensä mestaruuksia on 27 kappaletta. Toiseksi menestyksekkäin seura, Verona FC, on kahminut mestaruuksia 20 kappaletta.

Formuloissa Adrian kantava voima on Tessa-automerkki, jonka sponsoroima Tessa Racing on yksi maailman kovimmista formulatalleista. Tessa Racingin kuljettaja Matias Laëc veikin kuljettajien mestaruuden Adriaan kaudella 2016.

Viitteet[]

Advertisement