Wales 2

Wales
Walesin lippu
Nimi	Wales
Valtiomuoto	semi-aristokraattinen parlamentaarinen monarkia
Kuningatar	Victoria II
Valtionkansleri	sir Elia Darth
Maantiede
Väkiluku	n. 51,3 milj.
Pinta-ala	n. 225 230 km²
Asukastiheys	n. 228 as./km²
Pääkaupunki	Devos
Muita kaupunkeja	Porthgam, Swyeham, Manchester, Leeds
Talous
Valuutta	punta (1£ = n. 1,14€)
BKT	n. 42 600 €/asukas
Elinkeinorakenne	TBA
Lisätiedot
Kansallispäivä	12. toukokuuta
Viralliset kielet kansalliskielet	englanti (de facto) englanti, rauni, qrût
Kansallislaulu	Land of Hope and Glory
Suuntanumero	+22
Lyhenne	WL/WAL internetpääte .co.wl

Walesin kuningaskunta, eli Wales, on käyttäjän Mehtu luoma valtio Euroopassa, Britteinsaarilla, joka on tähän mennessä esiintynyt valtiopelissä numero 15. Maan ainoa rajanaapurivaltio on Qruut. Valtion pinta-ala on noin 225 000 neliökilometriä ja asukasluku hiukan reilu 51 miljoonaa. Walesin pääkaupunki on Devos.

Walesilainen imperiumi oli yksi maailmanhistorian suurimmista imperiumeista, joka sai alkunsa Walesin siirtomaista Pohjois-Amerikassa. Imperiumiin kuului esimerkiksi koko Britannian saari, Khalifornia, Afrikan sarvi ja Itä-Intian saaristo. Walesilainen imperiumi oli aikoinaan myös supervalta, mutta menetti asemansa alueidensa myötä.

Maantiede

Fyysinen maantiede

Koko Walesin kuningaskunta sijaitsee Britannian saarella. Sitä ympäröi etelässä Englannin kanaali, lännessä Irlanninmeri, idässä Pohjanmeri ja pohjoisessa Atlantin valtameri. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 kilometriä merelle. Valtion erottaa Euroopan mantereesta Doverin kaupungin kohdalla kapeimmillaan 35 kilometrin levyinen Englannin kanaali, jonka ali kulkee tunneli toiselle puolelle Rapidiaan. Maarajaa Walesilla on ainoastaan Qruutin kanssa aivan saaren luoteisosassa. Muita lähellä sijaitsevia valtioita ovat Kastamere lännessä ja Rapidia sekä Jeylanti etelässä.

Suurin osa Walesista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Devosin läpi virtaava Devosjoki sekä Seen, joka laskee länteen Brethelin kanaaliin. Pohjois-Walesin niemimaa, sekä aivan saaren pohjoisin osa ovat vuoristoisempaa seutua. Pohjoisessa rantaviivaa koristavat upeat vuonot, joskin niistä suurimmat sijaitsevat Qruutin puolella. Qruutissa sijaitsee myös saaren korkein vuori, Ben Nevis (1344 m), tosin Walesilaiset eivät täysin tunnusta vuoren omistusta. Walesin korkein vuori kuitenkin on kauempana idässä sijaitseva Mt. Swan (1309 m).

Luonto

Luonnontilassa suurin osa Walesista olisi tammipitoisen sekalehtimetsän peitossa. Metsiä on kuitenkin raivattu maanviljelyksen tieltä sekä rakennustarpeiksi ja poltettavaksi puuhiileksi. Muinaisista metsistä on siis jäljellä enää vain rippeet. Uusia metsiä on kuitenkin istutettu. Puulajeja ovat tammen lisäksi mm. pyökki, saarni sekä jalava. Walesissa elää myös runsas eläimistö: viitisenkymmentä maanisäkäslajia ja jopa yli 200 lintulajia. Alkuperäislajeja ovat mm. saksanhirvi, kettu, mäyrä, siili, saukko, villikissa ja orava.

Ilmasto

Walesin ilmasto tunnetaan vaihtelevana. Sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa, pilvisyys ja sateet ovat yleisiä, mutta poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Alueelliset erot ovat melko pieniä. Suurimmat sademäärät saadaan vuoristoissa, yli 1500, paikoin jopa 5000 millimetriä vuodessa. Sumua esiintyy varsinkin talvipuolella vuotta. Lunta voi sataa missä tahansa, mutta alavilla mailla se harvoin pysyy maassa muutamaa päivää pidempään. Helmikuu on yleensä vuoden kylmin kuukausi ja erityisesti rannikkoalueilla lämpötila saattaa laskea parilla asteella nollan alapuolelle. Heinäkuun ja elokuun korkeimmat lämpötilat sen sijaan nousevat usein koko maassa yli 20° C.

Devosin (Etelä-Wales) ja Aberdeenin (Pohjois-Wales) ilmastodiagrammit vertailussa

Historia

Esihistoria

Kivikausi

Etelä-Englannin alueelta Kentistä löytyneet kiviesineet todistavat ihmisten käyneen Walesissa ensimmäistä kertaa arviolta 800 000 vuotta sitten. Myös Gloenwell-Pleagon lähistöllä sijaitsevasta kaivoksesta on löytynyt todisteita esineistä, joita nykyihmisen edeltäjät, mahdollisesti Homo heidelbergensis -lajin edustajat ovat tehneet noin 500 000 vuotta sitten. Britannian saari oli tuolloin yhteydessä mantereeseen ja ihmiset ovat saattaneet siirtyä toistuvasti alueelle ja takaisin ilmaston vaihdellessa.

Stonehenge

Viimeinen jääkausi päättyi suunnilleen 10 000 eaa. tienoilla ja Wales on ollut lähes kokonaan asutettu siitä lähtien. Maayhteys manner-Eurooppaan katkesi noin 6000-5500 eaa. Tämän jälkeen ihmisten muutto Britteinsaarille väheni huomattavasti ja alue alkoi kehittyä omaa tahtiaan. Noin 4000-luvulla eaa. alkoi tapahtua huomattavia muutoksia, kun neoliittisen kauden ihmiset toivat mantereelta maanviljelyn. Siirtyminen mesoliittisesta metsästäjä-keräilijä-kulttuurista neoliittiseen viljelykulttuuriin tapahtui vaiheittain yli kahden tuhannen vuoden aikana. Metsää raivattiin pelloiksi ja laidunmaiksi, ja aukeille perustettiin pysyviä asuinpaikkoja. Maanviljelyssä tarvittiin myös uusia työkaluja, etenkin ruukkuja ja kiillotettuja kirveitä. Joitakin työkaluja on löydetty myöhemmin satojen kilometrien päästä valmistuspaikoistaan, mikä kertoo ihmisten myös liikkuneen paljon paikasta toiseen. Neoliittisen kauden lopulla alettiin rakentaa puu- ja kivikehiä, hengejä.

Pronssi- ja rautakausi

Siirtyminen kivikaudesta metallien käyttöön tapahtui Walesissa 1500 vuotta kestäneen pronssikauden aikana. Pronssikausi alkoi Britteinsaarilla selvästi myöhemmin kuin muualla Euroopassa, missä varsinkin Kreikassa eläneet mykeneläiset olivat jo luoneet upeita pronssiesineitä. Tuohon aikaan Euroopassa käytiin laajamittaista ulkomaankauppaa, ja eri metallien lisäksi myytiin suolaa, meripihkaa ja lasia. Pronssikauden asutuskeskukset kasvoivat jopa satojen asukkaiden kyliksi. Ne koostuivat pyöreistä taloista. Tyypillisesti perheellä oli kaksi rakennusta: toinen asuintalo, toinen kodinhoitohuone, jossa laitettiin ruokaa ja valmistettiin vaatteita.

Walesin rautakausi kesti noin 800 eaa. – 43 jaa. Raudan käyttö levisi vähitellen ja yleistyi vasta 500-400 eaa. Rautakauden kuluessa väestö ryhmittyi eri alueilla, ja sinne tänne syntyi jonkinlaisia heimovaltioita tai alkeellisia kuningaskuntia. Aiemmin ajateltiin, että muutokset tulivat ulkopuolelta valloittajien myötä, mutta nykykäsityksen mukaan valtaosa kehityksestä oli paikallista. Toki rautakaudella alueelle saapuneet keltit vaikuttivat kehitykseen hyvinkin suuresti. Walesin yhteydet ulkomaailmaan voimistuivat. Väkiluku kasvoi, mitä tuki vahvasti maanviljelyn tehostuminen, kun uudet viljalajikkeet ja muut viljelyskasvit otettiin laajemmin käyttöön. Teknologian uutuuksia olivat dreija saviastioiden valmistukseen ja pyöritettävä mylly viljan jauhamiseen. 100-luvulla eaa. roomalaiset olivat valloittaneet Ranskan, ja roomalaisen kulttuurin vaikutus ulottui myös Walesiin.

Roomalaisten aika

Roomalaisten valtakausi

Roomalaiset saapuivat Walesiin vuoden 50 eaa. tienoilla silloisen keisarinsa Gaius III Suuren johdolla. Aluksi aluetta asuttaneista heimovaltioista ja pienistä kuningaskunnista tuli vain Rooman valtakunnan liittolaisia, mutta myöhemmin vuonna 43 jaa. alueet liitettiin Roomaan Antonius III:nen käskystä ja paikalle muodostui Britannian provinssi.

Britanniaa pyrittiin roomalaistamaan hyvinkin vahvasti, mikä näkyy tietyillä alueilla vielä nykypäivänäkin. Romanisointi ei kuitenkaan tehonnut kaikissa osissa saarta ja erityisesti nykyisen Pohjois-Walesin alueelle ajetut keltit eivät olleet kovinkaan mielissään roomalaisten sorrosta. Tämä erimielisyys johti kapinointiin ja myöhemmin, vuoden 114 jaa. tienoilla, sotaan, jonka keltit, kaikeksi epäonnekseen, hävisivät raskaasti.

Kelttiläisiä vastaan soditun sodan jälkeen roomalaiset alkoivat painostaa Britanniaa entistä kovemmin. Alue laajeni yhä pohjoisemmaksi ja sitä pilkottiin pienempiin provinsseihin, joita oli helpompi hallita. Nykyisen Walesin kuningaskunnan alue hajotettiin Pohjois- ja Etelä-Walesiin sekä Etelä- ja Itä-Britanniaan. Tästä oli kuitenkin paljon hyötyä Walesille myöhemmin. Suurista asutuskeskuksista alkoi muodostua kaupunkeja joista ensimmäisiä olivat Devosin ja Porthgamin kaupungit.

Rooman luhistuminen

Wales ei koskaan roomalaistunut aivan täysin. Kelttiläinen kieli ja kulttuuri pysyivät pitäen saaren erillään muusta Rooman valtakunnasta. Tämä erilaisuus aiheutti ajan kuluessa myös erimielisyyksiä. Kun Rooman valtakunta alkoi jo 300-luvun puolivälissä näyttää luhistumisen merkkejä, yritti kelttikuningas Amos I vallankaappausta Devosissa tullen myöhemmin tuomituksi kuolemaan. Edistystä kuitenkin tapahtui, sillä seuraavana vuonna, 348, Rooman valtakunta jakautui kahtia muodostaen Pohjois- ja Etelä-Rooman. Tämä vahvisti Walesin asemaa huomattavasti.

Elokuussa 404 Devosin asukkaat nousivat kapinaan Rooman valtaa vastaan. Valtavat mielenosoitukset kaduilla jatkuivat pitkään ja levisivät nopeasti myös ympäristön kaupunkeihin. Lokakuussa marssittiin myös Porthgamin kaduilla maan pohjoisosassa. Täydellinen sekasorto vallitsi Walesissa ja oikeastaan koko Britannian saarella seuraavat viisitoista vuotta. Sitten kantautui etelästä uutinen: keisari Gaius VII on kuollut, Rooman valtakunta on hajonnut.

Kansainvaellukset ja valtion synty

Kansainvaellusten aika

Ennen Rooman valtakunnan tuhoa vuonna 420 jaa. alkoivat suuret kansajoukot liikehtiä Euroopassa. Britteinsaaret saivat aluksi olla melko pitkään rauhassa kanaalin toisella puolella, mutta pian väkeä alkoi virrata myös Walesiin. Anglit, saksit eivätkä sen paremmin juutitkaan kuitenkaan koskaan saaneet kunnon jalansijaa Walesissa vaan keltit onnistuivat säilyttämään oman asemansa melko hyvin. Myöhemmin kollektiivisesti anglosakseiksi nimitetyt germaanit vaikuttivat kuitenkin Walesilaiseen kulttuuriin hyvin vahvasti. Esimerkiksi heidän toimestaan kehittyi nykyisin tunnettava englannin kieli, joka taasen vaikutti paljolti kelttien puhumaan lôenga wéalshiin, mistä myöhemmin muovautui nykyisin puhuttava dheanin kieli.

Kaksitoista kuningaskuntaa

Kaksitoista kuningaskuntaa

Keskiajan eteläinen Walesin alue oli jaettuna kahteentoista kuningaskuntaan, joita jokaista hallitsi yksi vaikutusvaltainen kelttiläis- tai anglosaksisuku. Puhuttiin kuitenkin heptarkiasta, sillä vaikka kuningaskuntia olikin kaksitoista, ei jokaisella niistä ollut kuitenkaan yhtä korkeata valtaa. Muista erottuivat selvästi etelän suurten sukujen johtamat Wessexin, Worcesterin, Surreyn, Sussexin, Kentin, Essexin sekä Lancastrian kuningaskunnat. Muut viisi kuningaskuntaa olivat Gwyneth, Pembroke, Poewys, Gloucester sekä Anglia. Saaren pohjoiset osat olivat niin syrjäistä seutua, ettei niihin kiinnitetty suurempaa huomioita.

Kristinuskoa yritettiin juurruttaa Walesiin 600-luvulla, mutta kelttien luonnonuskonnot pitivät paikkansa ihmisten jokapäiväisessä arjessa. Kristinuskon vaikutus kuitenkin alkoi pikkuhiljaa näkyä ja kelttien uskonnoista alkoi muotoutua yksi, yhtenäinen uskonto, eliaanisuus.

Viikinkien aika ja Irlanninsaaren asuttaminen

Qruutilaiset viikingit saapuivat Britteinsaarille 700-luvun lopulla. Aluksi ne pysyttelivät pohjoisempana ryöstellen ja tuhoten kaupunkeja, mutta levittäytyivät pian myös etelään vallaten ensimmäisenä Anglian ja Essexin kuningaskunnat. Tällöin Wessex sai paremman aseman Etelä-Walesissa ja siitä kehittyi vahvin kuningaskunta. Se sai haltuunsa Surreyn, Sussexin ja Gloucesterin kuningaskunnat sekä Kentin eteläosat, ja alkoi levittäytyä myös pidemmälle pohjoiseen. Wessexin kuningasta Amos Darwinia pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Walesin kuninkaana vaikkei varsinaista Walesia ollutkaan vielä olemassa muuten kuin maantieteellisenä alueena. Varsinainen Walesin kuningas -arvonimi syntyi vasta kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, ja sen ensimmäinen kantaja oli Willem Suuri, joka valloitti Devosin kaupungin viikingeiltä ja hallitsi vuosina 873-901. Walesin kuningaskunta perustettiin ensimmäistä kertaa vuonna 912 kuningas Lethrandin toimesta. Tämä valtio käsitti lähes koko nykyisen Etelä-Walesin alueet lukuunottamatta edelleen Qruutin hallussa olevia Essexiä ja Angliaa.

Vuonna 1123 ensimmäiset Walesilaiset matkasivat kapean meren poikki Irlanninsaarelle ja alkoivat asuttaa sitä huolimatta seikasta, että saarella asui myös alkuperäisväestöä. Ensimmäiset asukkaat olivat köyhiä aatelisia, jotka lähtivät "uuteen maahan" lähinnä etsimään menestystä. Heidän perässään matkasi kuitenkin suuri määrä rikkaampaakin väestöä, joka janosi itselleen lisää maa-alueita. Nopeasti saaren alkuperäisväestö alistettiin työvoimaksi uudisasukkaiden maatiloille.

Tilanne Qruutin viikinkivaltion kanssa oli säilynyt rauhallisena 1200-luvulle saakka, kunnes kuningas Eledrion II johdolla Wales valloitti loputkin alueet qruutilaisilta. Jäljelle jääneet viikingit eristettiin Ulko-Hebridien saaristoon elämään omaa elämäänsä.

Myöhäiskeskiaika

Valtion jakautuminen

1200-luvun lopussa Walesin ote Irlanninsaarella sijaitsevasta Kastameresta alkoi olla hyvin vahva, ja niinpä lopulta vuonna 1314 koko saari valloitettiin osaksi Walesin kuningaskuntaa. Tätä hetkeä pidetään Walesin suuren laajenemisen alkuna. Kuningas Eledrion IV määräsi Kastameren "walesilaistamisen" alun ja sääti lakeja, jotka rajoittivat kastamerelaisten valtaa omalla saarellaan.

Vuonna 1364 Stannis I Darth, Vallananastaja, syrjäytti Darwinin suvun valtaistuimelta vedoten sukulaisuussuhteisiin ja oikeuteensa kruunuun. Tämä herätti erimielisyyksiä varsinkin maan itäosassa, sillä Darthin suku oli vanha kelttiläinen aatelissuku ja Darwin taas anglosaksilainen. Worcestershiren rajalla käytiin useita yhteydenottoja ja kuninkaallinen residenssikin siirrettiin pois Devosista Porthgamiin, jotta vältettäisiin mahdollinen kuninkaan murha. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että idässä Theon III Darwin julistautui valtakunnan oikeutetuksi kuninkaaksi ja Wales jakautui kahtia. Myös Kastamere alkoi tällöin irroittautua Walesin vallan alta.

Sotien aikakausi ja kuningaskunnan jälleenrakennus

Vasta muodostunut Englannin kuningaskunta ajautui kuitenkin vuonna 1371 sotaan Frankkien valtakuntaa vastaan, joka taas oli paljon Englantia voimakkaampi. Oli pyydettävä apua Walesilta. Tämä suostui auttamaan sillä ehdolla, että Darthin suku saisi kruunun. Vaatimukseen oli suostuttava, sillä frankit olivat pahasti voitolla. Walesin avulla heidät saatiin torjuttua ainakin osittain, mutta sota kesti silti yli kuusikymmentä vuotta, ennen kuin Frankkien valtakunta lopulta luovutti jättäen Englannin ja Walesin rauhaan. Oli aika toteuttaa kymmenien vuosien takainen lupaus kruunusta. Tähän ei kuitenkaan suostuttu.

Syttyi uusi sota, jossa vastakkain olivat Walesin punainen lohikäärme ja Englannin leijona. Kovia tappioita frankkeja vastaan kärsinyt Englanti joutui pahasti alakynteen ja walesilaiset vyöryivät rajan yli Swyehamiin valloittaen sen. Sota kesti kaksi vuotta, ennen kuin pahasti murjottu Englanti lopulta antautui ja antoi Walesin joukkojen vallata Devosin kaupungin. Darthista tuli Walesin kuningaskunnan hallitsijasuku, mutta englantilaiset huomioitiin tästedes paremmin valtakunnan asioissa. Tuolloin, vuonna 1434, otettiin myös käyttöön ensimmäistä kertaa nykyinen Walesin kuningaskunnan lippu, josta löytyvät Walesin ja Englannin värit (punainen ja vihreä) sekä valtion tunnuseläin; leijona jolla on lohikäärmeen siivet ja pyrstö.

Kun Walesin kuningaskunta oli jälleen yhtenäinen valtio, katseet kääntyivät kohti Kastamerea. Irlanninsaarelle lähetettiin neuvosto hankkimaan aluetta takaisin viralliseksi osaksi Walesia. Koko kuusihenkinen neuvosto mukana olleet sotilaat mukaanlukien kuitenkin murhattiin tällä matkalla, mikä ei ilahduttanut valtaan astunutta Ronald I Darthia. Hän julisti sodan Kastamerelle. Tämä sota kesti lähes kaksi viikkoa, minkä jälkeen Kastamere antautui ja alueet liitettiin Walesiin. Kastamerelle kuitenkin myönnettiin osittainen autonomia. Autonomian ehtoina olivat walesilaisten omistajien yliherruus maatalousasioissa, mutta vastineeksi kastamereläiset saivat porvarisäädyn johtamisen.

Imperialismin aikakausi

Walesilaisen imperiumin synty ja laajeneminen

Walesilainen imperiumi laajimmillaan 1872

Imperialismin ensimmäinen aalto alkoi 1500-1600-luvulla löytöretkien myötä. Tämä innosti osaltaan myös Walesia kasvattamaan alueitaan. 1600-luvun lopulla lähetettiin retkikunta valloittamaan alueita Pohjois-Amerikasta, josta kastamereläiset olivat jo valloittaneet osia lähes vuosisataa aiemmin. Perustettiin ns. 13 siirtokuntaa, nykyisen Khalifornian itärannikolle ja muutama vuosi myöhemmin levittäydyttiin pohjoisemmas Cavalaan. Vuoteen 1697 mennessä Wales hallitsi jo koko nykyisen Khalifornian aluetta.

1700-luvun puolessa välissä lähetti Wales retkikunnan myös Aasiaan, joka oli tähän mennessä säästynyt siirtomaavalloittajilta. Retkikunta valloitti pienen saaren Malakan niemimaan länsirannalta ottaen sen tukikohdakseen ja nimitti alueen Eedeniksi (The Eeden). Vuonna 1759 retkikunta kuitenkin hyökkäsi mantereelle Atthaian valtakuntaan valloittaen kaistaleen maata rannikolta. Kun Atthaian valtakunta sittemmin tuhoutui 1760-luvulla, levittäytyi Wales pidemmälle sisämaahan Atthaian valtakunnan alueille ottaen niitä haltuunsa väkipakolla. Eedenin alueiden lisäksi Wales valloitti myös osia Intian niemimaasta, sekä nykyisen Itä-Intian saaristosta.

Imperialismin toinen aalto alkoi 1800-luvun puolivälissä ja päättyi suuren maailmansodan lopulla. Tämä aikakausi muistetaan hyvin Afrikan jaosta. Myös Wales oli mukana ja valloitti Pohjois-Egyptin sekä koko Afrikan sarven. Tällöin Walesilainen imperiumi oli laajimmillaan ja valtio oli yksi maailman suurvalloista.

Qruutilaissota

Keskittyminen Britteinsaarten ulkopuolella tapahtuviin asioihin aiheutti myös ongelmia. Samaan aikaan kun kuningaskunnan katseet olivat käännettynä kohti Pohjois-Amerikkaa, alkoi Walesin pohjoisosissa tapahtua. Qruutilaisten joukossa oli pitkään virinnyt aatteita saada vallattua alueensa Britanniansaarelta takaisin. Vuonna 1689 alkoi pitkä ja hidas sota. Yhteensä 33 vuotta kestäneiden taisteluiden seurauksena Qruut sai vallattua itselleen hiukan lisää pinta-alaa ja laajentui nykyiseen kokoonsa.

Teollistumisen aikakausi

Wales teollistuu

Teollinen vallankumous lähti käyntiin Walesissa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Teollistumisen ydin oli koneellistettu tehdastyö. Merkittäviä teollisen vallankumouksen aikaisia keksintöjä olivat mm. paranneltu höyrykone, kehruu- ja kudontakoneet sekä kivihiilen käyttö ja lennätin.

Yksi teollisen vallankumouksen uranuurtajista oli walesilainen Jenson Watt, joka kehitti Davos Oldcomben höyrypumpusta käyttökelpoisen pyörivän voimantuottajan, höyrykoneen. Höyrykone auttoikin teollistumisessa valtavasti, kun alettiin siirtyä pois ihmistyövoimasta. Vuonna 1804 Raymond Treyfore esitteli ensimmäisen höyryveturin, jossa käytettiin ylipaineella toimivaa höyrykattilaa ja höyrykonetta. Watt alkoi verrata höyrykoneen tehoa hevosiin ja tästä on peräisin termi hevosvoima.

Toinen teollistumiseen vahvasti vaikuttanut tekijä oli kivihiilen käyttö polttoaineena. Aiemmin tämä oli mahdotonta, sillä kivihiili sisälsi rikkiä. Polttoaineena käytettiinkin puuhiiltä, mistä seurasi, että Euroopan metsät kävivät vähiin ja metsäisistä maista tuli suuria raudantuottajia. Aron Daerry kehitti vuonna 1709 menetelmän valmistaa koksin eli puhdistetun kivihiilen avulla takkirautaa. Daerryn keksinnön jälkeen Walesin takkiraudan tuotanto ja hiilen kulutus alkoivat kasvaa. Vuonna 1784 Henry Core kehitti putlaus-menetelmän, jossa takkiraudasta voitiin mellottamalla valmistaa vähähiilistä keittoterästä. Tämä menetelmä teki Walesista Euroopan suurimman raudantuottajan parissa vuosikymmenessä.

Myös liikkuminen paikasta toiseen alkoi nopeutua teollisen vallankumouksen seurauksena. Tärkeimpiä jokireittejä yhdistettiin toisiinsa kanavilla, joilla liikuttiin suurilla höyrylaivoilla. Alettiin rakentaa myös rauteitä, mikä nopeutti maalla liikkumista. Maailman ensimmäinen rata, Walesissa, kulki Porthgamista Manchesteriin ja kun Abert ja Randolph Staffordsin kehittelemä höyryveturi voitti tällä järjestetyn kilpailun, alkoi mittava junien kehitys ja ratojen leviäminen. Vuonna 1840 Walesissa oli jo 3000 kilometriä rautateitä ja ensimmäinen rautatie Euroopan mantereella avattiin Kastameressä vuonna 1845.

Khalifornian itsenäistyminen

Teollistumisella oli toki huonotkin puolensa. Kun Walesin siirtomaihin levinnyt koneellistuminen kasvatti tuotantoa, rikastuivat siirtomaat samalla puolivahingossa. Joillain alueilla, kuten Thedeanissa Kaakkois-Aasiassa Wales pystyi kontrolloimaan tuotantoa sen verran, ettei alue päässyt kehittymään liikaa. Sen sijaan Pohjois-Amerikassa tilanne oli aivan toinen. Näille alueille oli jo valmiiksi annettu paljon itsemääräämisoikeuksia, joten tilannetta ei Walesin kannalta helpottanut yhtään se, että ihmisillä alkoi muodostua ajatuksia paremmasta tulevaisuudesta. Walesin valtaa vastaan kapinoitiin niin pohjoisessa kuin etelässäkin. 4.9.1899 etelän siirtomaa-alueet itsenäistyivät Khaliforniaksi ja toukokuussa 1904 pohjoisen alueet luovutettiin alkuperäisasukkaille. Näin Pohjois-Amerikka oli menetetty ja Walesilaisen imperiumin alueet kutistuneet huomattavasti. Tämä oli myös alku Walesin imperiumin nopealle luhistumiselle.

Suuri maailmansota

Maailmansotaa edeltäviä tapahtumia

Kastameressa sosialistien kiihoittaman työväen aloittama pääsiäiskapina päättyi toukokuussa 1916. Elokuussa Walesin alahuone äänesti täydellisen autonomian antamisesta Kastamerelle, mutta Pieni Neuvosto kumosi autonomian eduksi päättyneen äänestyksen. Itse Walesin kuningas oli kannattamassa täydellisen autonomian antamista, koska pääsiäiskapinan päättymisestä huolimatta kastamereläiset olivat kuohuksissa.

Välittömästi syyskuussa kastameren pieni eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen, jota Pieni Neuvosto yritti aluksi kumota julistuksen väittäen sen olevan laiton. Lopulta kuningas ja alahuone saivat Neuvoston allekirjoittamaan Kastameren itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain. Tämä tapahtui 13. syyskuuta 1916 ja se on nykyään Kastameren itsenäisyyspäivä vaikka walesilaishallinto saatiin purettua vasta vuoteen 1917 mennessä. Walesin valtava imperiumi oli vaarassa murentua käsiin.

• Miksi Wales joutui sotaan mukaan?
• Mitä sodan edetessä tapahtui Britteinsaarilla?
  • Entä muualla Walesissa?
• Miten sota vaikutti ihmisten elämään?
• Mitä seurauksia sodalla oli?
  • Aluemenetykset yms...

Hallinto ja politiikka

Walesin kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana toimii kuningatar Victoria II. Monarkin poliittiset valtaoikeudet ovat käytännössä rajattomat, mutta käytännössä näitä valtaoikeuksia ei koskaan käytetä vaan korkeinta valtaa maassa käyttävät demokraattisesti valittu parlamentti sekä monarkin itsensä valitsema valtionkansleri ja hänen pieni neuvostonsa. Monarkilla on kuitenkin hyvin laajat veto-oikeudet.

Walesin kuningaskunta on harvoja maita maailmassa, jolla ei ole virallista perustuslakia, vaan kaikkia maan lakeja voidaan periaatteessa muuttaa yksinkertaisella parlamentin enemmistöllä ja pienen neuvoston hyväksynnällä. Maassa puhutaan kuitenkin kirjoittamattomasta perustuslaista, joka ohjaa valtioelinten toimintaa ja jonka mukaan esimerkiksi hallitsija pysyttelee poliittisten päätösten ulkopuolella ja tälle lain mukaan kuuluvaa ylintä toimeenpanovaltaa käyttää valtionkansleri.

Parlamentti

Diagrammi Walesin parlamentin istumäjärjestyksestä

Puolue	Englanniksi	Paikat	Väri
Konservatiivipuolue	The Conservative Party	75	Vaaleansininen
Työväenpuolue	The Labour Party	56	Oranssi
Vihreä puolue	The Green Party	27	Vaaleanvihreä
Eliaaninen puolue	The Elian Party	13	Violetti
Pieni neuvosto	Small Council	6	Tummanpunainen
Kommunistinen puolue	The Socialist Party	5	Punainen
Kruunu	The Crown	3 (1)	Tummanvihreä   Tummanvihreä

Parlamentti on Walesin kuningaskunnan korkein hallintoelin. Sen muodostavat Walesin monarkki, eduskunta, sekä suuri neuvosto ja pieni neuvosto. Tällä hetkellä hallituspuolueena toimii konservatiivipuolue. Oppositiossa on työväenpuolue. Käytännössä Walesissa vallitsee kaksipuoluejärjestelmä, vaikka virallisia puolueita on enemmänkin.

Eduskunta tai virallisemmin alahuone (House of Commons) on demokraattisesti enemmistövaaleilla vaalipiireistään valittu 176:n kansanedustajan (Members of Parliament) ryhmä. Kansanedustajat pitävät edustajanpaikkansa kunnes parlamentti hajotetaan (lain mukaan seuraavat vaalit on pidettävä vähintään viiden vuoden kuluessa).

Pieni neuvosto

Pieni neuvosto (Small Council, joskus myös ylähuone, House of Lords) on kuusihenkinen ryhmä erityisvaltuutettuja henkilöitä, jotka on varta vasten valittu virkaan. Toisin kuin muihin valtion hallintoelimiin, Pieneen Neuvostoon päästäkseen täytyy kuulua valtion eliittiin eli aatelistoon. Lakiin on vaadittu muutosta, mutta viimeksi kun parlamentissa asiasta äänestettiin vuonna 2003, kumottiin aloite äänin 132-47. Alla listattuna nykyisen Neuvoston jäsenet tehtävineen:

• Valtionkansleri (eng. Lord of the Realm) on neuvoston korkea-arvoisin henkilö, yksi monarkin lähimmistä neuvonantajista ja Walesin kuningaskunnan todellinen vallankäyttäjä. Valtionkanslerin tehtävänä on myös edustaa monarkkia, kun hän ei siihen itse kykene. Nykyinen valtionkansleri on virassa vuodesta 2016 toiminut sir Elia Darth.
• Ulkoasiainkansleri (eng. Chancellor of Foreign Affairs) on myös erittäin korkea-arvoinen henkilö ja niin sanottu erikoissuurlähettiläs. Ulkoasiainkansleri hoitaa suhteita Walesin ja muiden valtioiden välillä ja usein myös toimia Walesin edustajana ulkomailla. Nykyinen ulkoasiainkansleri on virassa vuodesta 2013 toiminut sir Erbert Kadhnaeg.
• Sisäasiainkansleri (eng. Chancellor of Interior) on kanslerin viroista alin ja usein ehdotettu myös siirrettäväksi aatelittomien viraksi. Sisäasiainkanslerin tehtävänä on hoitaa valtionsisäisiä asioita ja varmistaa kansalaisten hyvinvointi. Nykyinen sisäasiainkansleri on virassa vuodesta 2016 toiminut sir Jens Graugh.
• Oikeuskansleri (eng. Master of Law) on yksi Walesin vaikutusvaltisimmista viroista, kuten muutkin mestarin virat, sillä niihin voi päästä vain jos omaa virkaan sopivan erikoiskoulutuksen. Oikeuskanslerin tehtävänä on päivittää Walesin lakikirjaa, vastata lakimuutoksista monarkille ja toimia Neuvoston oikeudellisena todistajana. Nykyinen oikeuskansleri on virassa vuodesta 2004 toiminut sir Quentin Frace.
• Rahamestari (eng. Master of Coin) on Walesin valtion kassan hoitaja ja täten myös yksi maan vaikutusvaltaisimmista viroista. Hänen työryhmänsä mm. valmistelee joka vuoden lopussa budjetin seuraavalle vuodelle ja kaikki valtion tulot ja menot kulkevat hänen kauttaan. Nykyinen rahamestari on virassa vuodesta 2012 toiminut sir Adrian Patt.
• Sotamestari (eng. Master of War) on Walesin armeijan ylipäällikkö. Hänen tehtävänään on pitää huoli siitä, että maan armeija toimii, mikäli sotatila julistetaan. Lisäksi sotamestarin tulee neuvoa monarkkia mahdollisissa sotatilanteissa tai jopa niiden välttämisessä. Nykyinen sotamestari on virassa vuodesta 2008 toiminut sir Waren Eylon.

Aluejako

Walesin aluejakojärjestelmä on hyvin monimutkainen. Tämä johtuu siitä, että on niin monta tapaa jakaa Wales alueisiin. Niin sanottu virallinen tapa on pilkkoa valtio yhdeksään suurhallintoalueeseen. Ongelmana erilaisissa aluejakojärjestelmissä on se, että koska Walesin kansa on niin värikästä ja eri alueilla on oma historiansa ja kulttuurinsa, eivät kaikki tunnusta jokaista aluejakotapaa. Yhdeksän suurhallintoaluettkin on jakanut mielipiteitä, mutta tämä on jätetty viralliseksi tavaksi sillä se on kaikista tavoista yksinkertaisin. Lisäksi kun valtio on pilkottu pienempiin osiin, käy sen yksittäisten osien valvominen ja johtaminen helpommin.

Suurhallintoalueet, tai lyhyemmin läänit (eng. region), ovat siis Walesin aluehallintojärjestelmän virallinen jakotapa. Yleinen käytäntö on, että jokaisesta läänistä on oltava edustusta maan parlamentissa. Usein tämä tosin jakautuu niin, että suurin määrä edustajia tulee maan eteläisimmistä osista ja pohjoisosien edustus jää vähälle.

1. Gaellands, pääkaupunki: Edinburgh
2. Lallands, pääkaupunki: Emmetown
3. Great Lancashire, pääkaupunki: Porthgam
4. East Midlands, pääkaupunki: Leeds
5. Cambria, pääkaupunki: Cardiff
6. Midlands, pääkaupunki: Gladtown
7. Anglia, pääkaupunki: Luton
8. Wessex, pääkaupunki: Swyeham
9. Essex, pääkaupunki: Devos

Talous

Wales oli teollisen vallankumouksen kehto, mutta nykyisin teollisuus tuottaa enää viidenneksen brutto­kansan­tuotteesta ja osuus pienenee jatkuvasti. Esimerkiksi kivihiilen louhinta on lähes täysin loppunut. Tärkeimpiä teollisuusaloja ovat muun muassa metalli-, kone-, kulkuneuvo-, kemian- ja elektroniikkateollisuus. Suurin osa tuotteista tosin valmistetaan nykyään ulkomailla. Mm. elektroniikkajätti 7years, sekä autojätti Tessa Cars valmistavat kaiken ulkomailla, erityisesti Aasiassa, sillä tuotantokulut laskevat huomattavasti.

Maatalous sen sijaan on tehokasta ja hyvin pitkälle koneistettua. Se tuottaa 60% kulutetusta ruoasta hyvin pienellä työvoimalla. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat esimerkiksi peruna, vehnä ja sokerijuurikas. Karjatalouskin on tärkeä osa Walesin maataloutta, mutta se on kokenut kovia takaiskuja erilaisten epidemioiden, kuten suu- ja sorkkatautikriisin 2001 vuoksi. Tällöin walesilaisen lihan vientiä ulkomaille jouduttiin rajoittamaan. Saarivaltiona Wales kuuluu myös Euroopan tärkeisiin kalastusmaihin ja vuotuinen kalansaalis on ollut noin 900000 tienoilla. Lisäksi Walesilla on edelleen valtavia riisi- ja teetiloja vanhoissa siirtomaissaan Kaakkois-Aasiassa, joista lähes koko tuotto siirtyy automaattisesti Walesilaisten firmojen omistukseen ja myydään eteenpäin kuluttajille.

Muita tärkeitä aloja Walesissa ovat mm. palvelu- ja matkailuala. Näistä ensiksi mainittu tuottaa suurimman osan maan bruttokansantuotteesta ja työllistää jopa 80% työvoimasta. Matkailuala on lähtenyt kasvuun vasta aivan viime vuosien aikana, kun ihmiset ovat alkaneet kiinnostua enemmän walesilaisesta kulttuurista ja elämästä. Walesissa käykin nykyään lähes 30 miljoonaa matkailijaa vuosittain, mikä tekee siitä yhden suosituimmista kulttuurimatkakohteista.

Walesin rahayksikkö on punta (WPD, pound), joka jakautuu 100 penniin (pence). Thedeanin puntaa on saatavilla 1 ja 2 punnan kolikoina ja 5, 10, 20, 50 ja 100 punnan seteleinä. Pennejä on saatavilla 1, 2, 5, 10, 20 ja 50 pennin kolikoina. Aiemmin Wales käytti samanlaista järjestelmää kuin Qruut, mutta tästä luovuttiin vuoden 1971 rahanuudistuksessa vedoten sen monimutkaisuuteen.

Liikenne

Lentoliikenne

Devos-Eerenin kansainvälinen lentoasema

Turismin kasvu ja yleensäkin lentoliikenteen yleistyminen on tehnyt Walesista yhden liikenteen suurista solmukohdista. Pelkästään välilaskulentoja tehdään valtavia määriä. Toki myös lentoja Walesiin tehdään paljon, sillä monet ovat kiinnostuneet maan historiallisista kaupungeista ja kulttuurista. Walesissa on lähes 500 lentokenttää, joista yhdeksällä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Maan suurin lentoasema on Devos-Eerenin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee noin 24 kilometriä Devosin keskustasta länteen. Tärkeitä kansainvälisiä lentoasemia ovat myös Devosin Godweigh, Porthgam, Swyeham, Edinburgh sekä Gladtown. Maan merkittävin lentoyhtiö on Alpha Air, jota arvostetaan yhtenä maailman parhaista lentoyhtiöistä.

Rautatiet

Walesissa on rautateitä noin 16 000 kilometriä. Rautateitse tehtävä rahtiliikenne kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla. Rataverkkoa on sittemmin nykyaikaistettu sähköistämällä ja sitä on laajennettu. Nykyään Walesin rautatieverkosto tunnetaan yhtenä maailman nopeimmista, tehokkaimmista ja luotettavimmista.

Rautatieverkosto on jaettu kolmeen osaan: paikallisjunaan, matkajunaan ja pikajunaan. Jokaisella suurhallintoalueella on oma paikallisjunansa. Ne kulkevat jokaisen pienenkin aseman kautta pysähtyen jokaisessa. Matkajuna taas kulkee kaikkialla maassa pysähtyen vain suuremmilla asemilla. Pikajuna on Walesin nopein juna ja pysähtyy ainoastaan kaikkein suurimmilla asemilla. Rautatieverkko on osaksi Walesin valtion omaisuutta ja osaksi sen omistaa SixEvenings-yhtiö. Junaverkko kattaa lähes koko maan aivan syrjäisimpiä seutuja lukuunottamatta.

Suurimmissa kaupungeissa on myösmoderni metroverkosto. Osa kaupungin paikallisliikenteen asemista on maan alla ja osa maan pinnalla. Metroverkostot ovat yleensä kaupungin ylläpitämiä, mutta myös tähän osallistuu SixEvenings.

Tieliikenne

Walesin valtion tieverkko on hyvin hoidettu, ja moottoritiet yhdistävät suurimmat kaupungit, satamat ja lentokentät. Tieverkosto on maan pääasiallisin matkustaja- ja rahtiliikenteen kuljetustapa. Se on kehittyneempi ja tiheämpi maan eteläosassa kuin pohjoisosassa, jossa ei kaikkia teitä edes ole päällystetty tai hoidettu kunnolla. Suurimmat liikenteen solmukohdat ovat Devos, Gladtown ja Porthgam-Manchesterin alue. Walesissa noudatetaan vasemmanpuoleista liikennettä.

Yksityisautoilua on pyritty vähentämään huomattavasti, mutta tämä ei ole onnistunut kovinkaan hyvin. Osa syy tähän saattaa olla, että linja-autolla matkustaminen on, vaikkakin melko halpaa, hyvin epämukavaa, eikä rataverkon laajuudesta huolimatta junalla pääse aivan kaikkialle. Autojen määrä teillä on kuitenkin ongelma varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa ruuhkat eivät ole mitenkään harvinainen näky.

Väestö

Huhtikuussa 2017 Walesissa arvioitiin olevan 51 342 600 asukasta. Etnisiin ryhmiin jaettaessa huomaa, että Wales on väestöltään melko värikäs valtio. Suurimman etnisen ryhmän muodostavat walesilaiset (n. 79,8%), jotka ovat oikeastaan sekoitus muita suuria etnisiä ryhmiä Walesissa. Seuraavaksi suurin ryhmä ovat kelttiläiset (13,1%), jotka elävät suurimmaksi osaksi Cambrian niemimaalla. Maan pohjoisosassa elävät qruutilaiset muodostavat noin 3,4 prosentin osuuden väestöstä. Muut, kuten jeylantilaiset, rapidialaiset, kastamerelaiset ja kyprit, täyttävät loput 3,7%

Vuoden 2017 väestönlaskennassa 84,7 prosenttia väestöstä ilmoitti itsensä kristityiksi. Määrä oli laskenut edellisestä laskennasta, jossa myöntävästi vastasi jopa 88 prosenttia. Suurin osa kristityistä kuuluu eliaaniseen kirkkoon, joka on Walesin virallinen valtionkirkko. Toiseksi eniten kannattajia on roomalais-aristotelisella kirkolla.

Kielet

Walesin valtakielenä ja muodollisena virallisena kielenä toimii englanti. Myös muita kieliä puhutaan paljon. Esimerkiksi lähes neljä ja puoli miljoonaa kelttiläistä puhuu äidinkielenään kelttiläistä raunin kieltä, jolla myös lähetetään radio- ja televisio-ohjelmia. Pohjoisessa noin 140 000 qruutilaista puhuu äidinkielenään qrûtin kieltä. Suurimpia maahanmuuttajien kieliä ovat ranska, kastoni, kyporia ja jeeri.

Valtion nimi eri kielillä:

• englanti: The Kingdom of Wales
• qrût: Lan thës kiŋ au Wæils
• rauni: Walesin Giròllad

Koulutus

Walesissa toimii kaksi toisistaan poikkeavaa koulutusjärjestelmää: valtion koulutus sekä yksityinen Elgen-koululaitos. Yhteistä järjestelmissä on se, että molemmat noudattavat Walesin lailla säädettyä oppivelvollisuutta 8-17-vuotiaille.

Valtion kustantama koululaitos on suunniteltu niin, että kaikilla olisi mahdollisuus tarvitsemaansa koulutukseen perhetaustoistaan riippumatta. Lähes jokaisella paikkakunnalla tai edes jollain lähistön suuremmista paikkakunnista sijaitsee ainakin yksi valtion koulu. Koulutus on jaettu kuusivuotiseen peruskoulutustasoon ja neljävuotiseen syventävään koulutustasoon. Valtion koulu on täysin maksuton.

Elgen-koululaitos on nimetty säveltäjä Eddard Elgenin mukaan, vaikka koululaitos on perustettu kauan ennen Elgenin syntymää. Alun perin Elgen-koulu oli Walesin ainoa koulutusjärjestelmä ja suunnattu vain syntyperältään korkeammalle väestölle ja koulu oli maksullinen. 1800-luvulla alettiin laitokseen tehdä muutoksia niin, että myös alempisyntyisillä olisi mahdollisuus saada koulutusta. Valtion koululaitos perustettiin, mutta myös Elgen-koulua muokattiin. Maksut silti säilyivät ainakin osittain; oppilaiden täytyy itse kustantaa oppikirjansa sekä koulupukunsa. Elgen-koulutus on valtion koulutukseen verrattuna huomattavasti tasokkaampaa. Koulutus on jaettu kolmivuotiseen peruskoulutustasoon, viisivuotiseen jatkokoulutustasoon ja kaksivuotiseen korkean asteen koulutukseen. Jokaisen opintovuoden lopussa järjestetään laajamittaiset kokeet, joista läpi pääsemällä saa mahdollisuuden siirtyä seuraavalle vuosiluokalle.

Oppivelvollisuuden ja pakollisen koulutuksen päätyttyä opinnot voi lopettaa kokonaan tai sitten voi hakeutua jatko-opintoihin. Vaihtoehtoina on syventävä ja tietotasoa laajentava yliopisto ja ammattiin valmistava ja kouluttava ammattioppilaitos. Ammattioppilaitoksesta valmistuu suoraan ammattiin, mutta yliopiston jälkeen on vielä suoritettava ammatilliset perusopinnot päästäkseen ammattiin. Walesin vanhimmat ja luultavasti tunnetuimmat yliopistot ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot.

Kulttuuri

Ruoka

Fish and Chips -ateria ranskalaisilla

Walesilainen ruokakulttuuri on saanut paljon vaikutteita ammoisen imperiuminsa eri osista, erityisesti Kaakkois-Aasiasta. Sieltä Britannian saarelle on matkustanut mm. tee, joka yleensä mielletään walesilaisten lempijuomaksi. Toki myös kotoperäiset ruuat ovat suuressa suosiossa: esimerkiksi kalaa syödään paljon. Yksi tunnetuimmista walesilaisista ruokalajeista on ns. fish and chips, joka on uppopaistettua leivitettyä kalaa ja walesilaisia lohkoperunoita tai ranskalaisia. Fish and chips -annoksia myydään nakkikioskia vastaavissa kojuissa sekä pubeissa oluen kanssa.

Tukeva walesilainen aamiainen koostuu tyypillisesti makkaroista, täytetystä munakkaasta, paistetusta pekonista ja paahtoleivästä, sekä tietysti isosta teekupillisesta. Usein perheen yhteisellä ilta-aterialla syödään keittoja, lihaa tai kalaa ja tietysti perunaa. Walesilaiseen tapaan peruna tosin on harvoin keitettyä vaan uunissa paistettuja lohkoperunoita. Sunnuntailounaalla korostuu syömisen merkitys ja usein viikonloppuisin syödäänkin melko paljon.

Walesilaiset rakastavat teen lisäksi myös olutta. Sitä juodaan usein isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen. Kastameresta maahan on saapunut viini, jonka juonti ruokajuomana on yleistynyt 1900-luvun lopulta lähtien. Alkoholin kulutus maassa tosin on alkanut hiljalleen laskea kovien säädösten vuoksi. Uusin alkoholilaki mm. kieltää ruokakauppoja myymästä alkoholijuomia. Sen sijaan useiden ruokakauppojen kylkeen on sijoitettu pieni alkoholimyymälä, josta juomat voi käydä ostamassa.

Musiikki

Musiikilla on keskeinen merkitys Walesissa, jossa erityisesti taidemusiikki loistaa vielä hiipunutta valoaan maailmalle. Tämä musiikilaji onkin pysynyt hengissä hyvin walesilaisten ansiosta. Yksi tunnetuimmista walesilaista taidemusiikin säveltäjistä oli vuosina 1857-1934 elänyt Eddard Elgen. Hänen käsialaansa on mm. Walesin nykyinen kansallislaulu Land of Hope and Glory. Muita walesilaisia säveltäjiä ovat mm. Benjen Breen ja Daffico Aaralh. Nykypäivänäkin elää monia suuria taidemusiikin säveltäjiä, kuten Harrold Coast, Anthony Leer ja kyporialaissyntyinen Djawan Ramdi.

Kevyempääkin musiikkia toki kuunnellaan, eritoten nuorempien keskuudessa. Maailmallakin tunnettuja ovat mm. Elia Jones, Jonathan Lee sekä uudemmat jättimenestykset kuten Hotpause. Myös useat ranskankieliset artistit, kuten Alto, Ameer sekä Maestro, ovat menestyneet hyvin Walesissa.

Kirjallisuus

Ensimmäiset Walesista löydetyt tekstit olivat varhaisilla kelttiläisillä kielillä kirjoitettuja. Walesilainen kirjallisuusperinne ulottuu aina 500-luvulle saakka ja kastamerelainen runouskin on jatkunut eheänä kokonaisuutena 500-luvulta nykypäivään. Ensimmäinen merkittävä englanninkielinen kirjallinen tuotos oli Joffrey Joreyn 1300-luvulla kirjoittama Canterburyn tarinoita. Tapauksesta tekee merkittävän se, että suurin osa hovirunoilijoista käytti tuohon kulttuurin valtakieltä latinaa.

Walliam Joltsapplea pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä kirjailijoista ja etevimmistä englannin kielen taitajista. Joltsapplen kirjallinen tuotanto on laajaa sisältäen näytelmiä, sonetteja ja runoja. Erityisen tunnettu hän on juuri näytelmistään, joista ehkä kuuluisin on traaginen Romeo ja Julia.

1800-luvulta nykypäivään saakka Walesilainen kirjallisuus on oikeastaan ollut suurimmassa kukoistuksessaan. Merkittäviin walesilaisiin romaanikirjailijoihin kuuluvat mm. J. C. August Hornett, J. L. L. Dolkien sekä Jule Verner. Nykypäivän suurin walesilainen kirjailija on Euron Wana.

Televisio

Walesin television kulmakivi on valtion omistama yleisradioyhtiö WBC, jolla on useita kanavia televisiossa ja radiossa. WBC:n televisiokanavat ovat julkisen palvelun kanavia, joilla ei esitetä mainoksia. Se toimii myös televisiosarjojen ja ohjelmien tuottajana. WBC:n tuotanto on valtavan laajaa ja käsittää niin draamaa, komediaa, dokumentteja kuin pitkiä elokuviakin. WBC omistaa Walesissa myös oikeuden useisiin suuren luokan urheilutapahtumiin, muun muassa olympialaisiin, jalkapallon mestarien liigaan sekä FE-sarjaan.

Kaupallisia kanavia toimii Walesissa useita, joista suurin (ja samalla ainoa koko maan kattava) on julkisomisteinen, mutta mainosrahoitteinen ONE Media Entertainment eli ONE. Se luotiin aikoinaan useiden tv-alan toimijoiden yhteenliittymänä tuomaan kilpailua WBC:lle. ONE toimii nykyään myös maailmanlaajuisesti ja on noussut valtavaksi mediayhtiöksi erityisesti suuribudjettisten televisiosarjojensa ansiosta. Esimerkiksi G. I. N. Marketin kirjasarjaan perustuva tv-sarja Tulen ja teräksen laulu on ONEn tuotantoa.

Urheilu

Walesin suosituimpia lajeja ovat jalkapallo ja kriketti, joista molemmat on kehitetty Walesissa. Jalkapalloa seurataan kaikista lajeista ylivoimaisesti eniten ja kyseinen laji myös jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Walesin jalkapalloliigaa seurataan talvisin, elokuusta toukokuuhun, kun taas kriketti on kesälaji.

Wimbledon-turnaus vuonna 2007

Suosituimpiin lajeihin kuuluvat uinti, snooker, tennis, yleisurheilu, moottoriurheilu, golf ja nyrkkeily. Merkittäviä walesilaisia urheilutapahtumia ovat muun muassa Walesin avoin golfturnaus, Wimbledonin tennisturnaus ja Royal Ascot -laukkakilpailu. Wimbledon on tennismaailman tärkein kilpailu, joka on järjestetty jo 125 kertaa. Formulat ovat nousseet viime aikoina pinnalle ja niihin on satsattu paljon rahaa suurten walesilaisten yritysten toimesta, tärkeimpänä Tessa Racing joka sponsoroi yhtä sarjan talleista.

Walesin kansallisurheilulaji on kuitenkin erikoinen miekkailulaji feirthall (run. feirtha = miekkailla). Siinä miekkojen sijaan aseinä käytetään eripituisia puisia tai muovisia keppejä. Tarkoituksena on hankkia enemmän pisteitä kuin vastustaja iskemällä tätä vatsan alueelle. Lajista erikoisen tekee se, että mikäli saa lyötyä vastustajaa esimerkiksi oikeaan käteen, jonka oletamme nyt olevan miekkakäsi, "menettää" hän tämän käden ja joutuu vaihtamaan miekan vasempaan käteensä. näin käy myös jaloille, mikä tekee lopulta liikkumisesta vaikeaa.