FANDOM


Vriisin kieli

Oma nimi vrijsk taal
Tiedot
Alue -
Virallinen kieli -
Puhujia -
Sija -
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto -
YST 2 -koodi VRS
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalainen kielikunta
Kieliryhmä germaaniset kielet

skandinaaviset kielet

graeezilaiset kielet

Vriisin kieli (vriisi) on Thedeanissa puhuttava germaaniseen kielikuntaan kuuluva kieli.

Vriisin lähimmät sukulaiskielet ovat sveeri, boezi, graeezi ja englanti. Kielioppi on hyvin pitkälti sama kuin englannissa, joka tekee kielen opiskelusta helppoa.

Äänneoppi Muokkaa

Kirjain Lausuminen Äänne
A [a:] a
Æ [ä:] ä
B [be:] b
C [se:] s, k
D [de:] d
E [e:] e, ɛ
F [ef] f
G [ge:] g, j
H [eh] h
I [i:] i
Ï [ɛi] ɛi
J [ji:] j
K [ko:] k
L [el] l
M [em] m
N [en] n
O [o:] o, ɔ
Ø [ø:] ø
Œ, Å [ɔ:] o, ɔ
P [pe:] p
Q [ku:] k
R [ar] r
S [es] s, ʃ
T [te:] t
U [u:] u, ʊ
V [ve:] v
W [dob:elve:] w
X [eks] ks
Y [y:] y
Z [tset] ts

Diftongit Muokkaa

Vriisi on diftongien paratiisi. Usein yksittäisellä kirjaimella merkattava diftongi oe (œ, å) ja vriisin kielen vriisinkielisessäkin nimessä esiintyvä ij (ï) ovat diftongeista varmasti tunnetuimmat ja yleisimmät. Myös joskus oe-diftongina merkattava [ø]-äänne on melko yleinen.

Diftongi Vaihtoehtoinen merkkaustapa Äänne Esimerkki
oe œ, å [ɔ] boek (bœk, båk)
oe ø [ø] oest (øst)
ij ï [ɛi] vrijsk (vrïsk)
ej, ei - [ei] dejlig
ie - [i:] lieb
ou - [au] frou

Kielioppi Muokkaa

Substantiivit Muokkaa

Vriisissä on kaksi kieliopillista sukua, neutri ja epäneutri. Epäneutri syntyi maskuliinin ja feminiinin yhdistyessä. Tätä kuvastaa se, että vriisin neutriin kuuluu paljon vähemmän sanoja kuin toiseen sukuun. Vriisin neutria kutsutaan joskus myös ett-suvuksi (sen epämääräinen artikkeli on ett) ja epäneutria yhdistyneeksi suvuksi tai en-suvuksi (sen epämääräinen artikkeli on en). Substantiivin määräisyyden ilmaisu taivutuspäätteillä on välillä melko epäsäännöllistä, mutta yleisesti käytetään päätteitä -n, -en ja -t, -et (yksikössä) sekä -e, -ene (monikossa).

Epämääräisen artikkelin lisäksi käytetään myös määräistä artikkelia (den tai det, riippuen sanan suvusta, ja monikossa de) huolimatta siitä, että sanoilla on käytännössä päätteellä muodostettavat määräiset yksikkö ja monikko. Näitä artikkeleita ja substantiivin määräistä muotoa ei kuitenkaan tule käyttää samanaikaisesti (joko huset tai det hus). Joskus, harvoin, puhekielessä käytetään sekä artikkelia, että päätettä (det huset). Tämän lisäksi määritteenä olevan adjektiivin edellä käytetään määräistä artikkelia (det store huset).

Yksinkertaisesti ja lyhyesti: Vriisin substantiivit taipuvat pääasiassa seuraavilla kolmella tavalla (muodot lueteltu järjestyksessä; epämääräinen yksikkö eli perusmuoto, määräinen yksikkö, epämääräinen monikko ja määräinen monikko; päätteet kirjoitettu boldatuin kirjaimin):

  • säännöllinen ETT-suvun sana: ett hus, huset, huse, husene
  • säännöllinen EN-suvun sana: en jong, jongen, jonge, jongene
  • epäsäännöllinen sana (tästä pari esimerkkiä):
    • ett appel, aplet, aple, aplene
    • en hund, hunden, henn, henne

Henkilöistä käytettävän genetiivin tunnus on yksikössä -s (Mattis auto). Esineistä ja asioista puhuttaessa käytetään usein von-genetiiviä.

Adjektiivit Muokkaa

Adjektiivin vertailumuodot ovat komparatiivi -de/-te ja superlatiivi den -st. Epäsäännöllisiä adjektiiveja ovat muun muassa gott –bettre – den best (’hyvä’) ja bad – varre – den varst (’paljon’).

Adverbit Muokkaa

Adverbin pääte on -t tai -et, esimerkiksi let – letet (’varovasti’). Poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin epäsäännölliset adverbit, joita ovat esimerkiksi vel –bettre – best ('hyvin') ja fïr – fïre – fïrst ('kaukana').

Pronominit: Muokkaa

Persoonapronominit muotoineen ovat:

muoto subjekti objekti possessiivi (ilman substantiivia)
yks. 1. pers. ik mej min (mitt)
yks. 2. pers. du dej din (ditt)
yks. 3. pers. hïn/sïn/det him/sej/det hen/sen/dett (hett/sitt/-)
mon. 1. pers. vi os vor (vort)
mon. 2. pers. je jo jer (jett)
mon. 3. pers. de dem der (dert)

Demonstratiivipronominit:

pronomini vriisiksi
dette tämä
detten nämä
den, det se
dem ne
datte tuo
datten nuo

Verbit Muokkaa

Verbin muotoja ovat infinitiivi, preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri. Näistä jokaisella (paitsi infinitiivillä) on yleis- ja kestomuoto. Kestomuoto kuvaa jatkuvaa toimintaa ja yleismuoto tavallisesti esimerkiksi päättynyttä tai lyhyttä tapahtumaa. Alla olevassa taulukossa on säännöllisen ånska (’haluta’) -verbin taivutus kaikissa muodoissa:

muoto yleis- kesto-
infinitiivi ånska -
preesens ånsker er ånskning
imperfekti ånskt var ånskning
perfekti har ånsket har vart ånskning
pluskvamperfekti hat ånsket hat vart ånskning
futuuri vill ånsker vill vara ånskning

Tulevaa aikaa voi kuvata joskus myös preesensillä tai go att -rakenteella. Aikamuodot (kuten myös pronominit sekä ajan ja paikan määreet) muuttuvat tietyissä tilanteissa siirryttäessä suorasta esityksestä epäsuoraan.

Verbin tapaluokkia ovat indikatiivi, imperatiivi (joka on perusmuodon kaltainen) ja konditionaali (joka muodostetaan vilt-apuverbillä). Konditionaalilla on neljä muotoa: nykyajan ja menneen ajan yleis- ja kestomuodot.

Säännölliset verbit taipuvat kuten ånska-verbi: ånska – ånsker – ånskt – ånsket. Vriisissä on myös hyvin paljon epäsäännöllisiä verbejä, kuten vara – er – var – vart (’olla’). Vaillinaisia apuverbejä (joilta puuttuu tiettyjä muotoja) ovat muun muassa kan/kannt, mast, må/makt, skal, vill, skalt, vilt.

Passiivi muodostetaan apuverbillä vara (’olla’), joka taipuu aikamuodon mukaan, esimerkiksi Det hus var malt (’Talo maalattiin’). Myös vi-, je-, de-, ja en-muotoisia passiiveja voidaan käyttää, esimerkiksi De tell at... (’Sanotaan että...’).

Gerundi on verbin -ing/-ning-päätteinen muoto. Sitä käytetään esimerkiksi partisiipin preesensissä, kuten flyvning (’lentävä’); tai -minen-muodossa, kuten svæning (’uiminen’).

Lauseenvastikkeita esiintyy lähinnä kirjoitetussa kielessä. Yleisimpiä lauseenvastikkeita on -ing/-ning, esimerkiksi seing (’näyttäen’). Muita lauseenvastikkeena käytettyjä muotoja ovat partisiipin perfekti ja infinitiivi.

Sanajärjestys Muokkaa

Vriisin sanajärjestys on väitelauseissa suora (subjekti– predikaatti– objekti) ja kysymyksessä joskus käänteinen, esimerkiksi silloin kun kysymyssana ei ole subjektina (kuten Vem bor du med?). Kysymyslauseen voi myös muodostaa yksinkertaisesti (predikaatti– subjekti– objekti). Esimerkiksi Køpt du en ny auto? ('Ostitko sinä uuden auto?'). Adverbiaalit ovat yleensä lauseen lopussa, järjestyksessä tapa – paikka – aika, mutta usein tästäkin säännöstä voi joustaa, jolloin kielestä kuitenkin tulee hieman runollisempaa.

Muodollinen subjekti Muokkaa

Muodollisia subjekteja ovat det ja dar, esimerkiksi Det var dejlig i Maj (’toukokuussa oli ihanaa’) tai Dar er aple i basket (’korissa on omenoita’).

Esimerkkisanastoa Muokkaa

Hej! [hej] Hei!
Tak. [tak] Kiitos.
Tusen tak! [tᵾsen tak] Tuhannet kiitokset!
God morgen! [gud morgen] Hyvää huomenta!
God dag! [guda:] Hyvää päivää!
God aften! [gud aften] Hyvää iltaa!
Godnat! [gudnat] Hyvää yötä!
Vem er du? [vem e:r dᵾ] Kuka olet?
Farvel! [farvel] Näkemiin!
Ursekta! [ᵾrsekta] Anteeksi!
Vad gør du? [va' jø:r dᵾ] Mitä teet?
Ikke meget. [ikke mejet] En mitään erikoista.
Hur mår du? [hᵾr mɔr dᵾ] Mitä kuuluu?
Ik er bøde, tak! [ik e:r bø:de tak] Hyvää kuuluu, kiitos!
Og du? Er du okej? [o dᵾ e:r dᵾ okej] Entä sinulle? Kuuluuko hyvää?
Ursekta? Ik hørt dej ikke... [ᵾrsekta ik hørt dej ikke] Anteeksi? En kuullut...
Grattis på fødelsedagen! [grattis po fø:delseda:gen] Hyvää syntymäpäivää!
Taler du graisk? [ta:ler dᵾ graisk] Puhutko graeezia?
Ja, ik taler båesk. [ja ik ta:ler bɔesk] Kyllä, puhun kirjaa.