|
Vriisin kieli | |
|---|---|
| Oma nimi | vrijsk taal |
| Tiedot | |
| Alue | - |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | - |
| Sija | - |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | - |
| YST 2 -koodi | VRS |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalainen kielikunta |
| Kieliryhmä | pohjoisgermaaniset kielet |
Vriisin kieli (vriisi) on Thedeanissa puhuttava germaaniseen kielikuntaan kuuluva kieli.
Vriisin lähin sukulaiskieli on qrût. Kielioppi on hyvin pitkälti sama kuin englannissa, mikä tekee kielen opiskelusta helppoa.
Äänneoppi[]
| Kirjain | Lausuminen | Äänne |
|---|---|---|
| A | [a:] | a |
| Æ | [ä:] | ä |
| B | [be:] | b |
| C | [se:] | s, k |
| D | [de:] | d |
| E | [e:] | e, ɛ |
| F | [ef] | f |
| G | [ge:] | g, j |
| H | [eh] | h |
| I | [i:] | i |
| Ï | [ɛi] | ɛi |
| J | [ji:] | j |
| K | [ko:] | k |
| L | [el] | l |
| M | [em] | m |
| N | [en] | n |
| O | [o:] | o, ɔ |
| Ø | [ø:] | ø |
| Œ, Å | [ɔ:] | o, ɔ |
| P | [pe:] | p |
| Q | [ku:] | k |
| R | [ar] | r |
| S | [es] | s, ʃ |
| T | [te:] | t |
| U | [u:] | u, ʊ |
| V | [ve:] | v |
| W | [dob:elve:] | w |
| X | [eks] | ks |
| Y | [y:] | y |
| Z | [tset] | ts |
Vokaaliäänteiden vaihtuvuus[]
Vriisin kielen erittäin konservatiivisen kirjoitusasun vuoksi jotkin kielen vokaaleista omaksuvat erilaisia äänneasuja eri sanoissa. Alun perin kaikki vokaalit on lausuttu vain yhdellä tietyllä tavalla, mutta myöhemmin lausumistavat ovat muuttuneet kirjoitusasun jäätyä junnaamaan paikoilleen.
Vriisi on diftongien paratiisi. Usein yksittäisellä kirjaimella merkattava diftongi oe (œ, å) ja vriisin kielen vriisinkielisessäkin nimessä esiintyvä ij (ï) ovat diftongeista varmasti tunnetuimmat ja yleisimmät. Myös joskus oe-diftongina merkattava [ø]-äänne on melko yleinen.
| Diftongi | Vaihtoehtoinen merkkaustapa | Äänne | Esimerkki |
|---|---|---|---|
| oe | œ, å | [ɔ] | boek (bœk, båk) |
| oe | ø | [ø] | oest (øst) |
| ij | ï | [ɛi] | vrijsk (vrïsk) |
| ej, ei | - | [ei] | dejlig |
| ie | - | [i:] | lieb |
| ou | - | [au] | frou |
Kielioppi[]
Substantiivit[]
Vriisissä on kaksi kieliopillista sukua, neutri ja epäneutri. Epäneutri syntyi maskuliinin ja feminiinin yhdistyessä. Tätä kuvastaa se, että vriisin neutriin kuuluu paljon vähemmän sanoja kuin toiseen sukuun. Vriisin neutria kutsutaan joskus myös ett-suvuksi (sen epämääräinen artikkeli on ett) ja epäneutria yhdistyneeksi suvuksi tai en-suvuksi (sen epämääräinen artikkeli on en). Substantiivin määräisyyden ilmaisu taivutuspäätteillä on välillä melko epäsäännöllistä, mutta yleisesti käytetään päätteitä -n, -en ja -t, -et (yksikössä) sekä -e, -ene (monikossa).
Epämääräisen artikkelin lisäksi käytetään myös määräistä artikkelia (den tai det, riippuen sanan suvusta, ja monikossa de) huolimatta siitä, että sanoilla on käytännössä päätteellä muodostettavat määräiset yksikkö ja monikko. Näitä artikkeleita ja substantiivin määräistä muotoa ei kuitenkaan tule käyttää samanaikaisesti (joko huset tai det hus). Joskus, harvoin, puhekielessä käytetään sekä artikkelia, että päätettä (det huset). Tämän lisäksi määritteenä olevan adjektiivin edellä käytetään määräistä artikkelia (det store huset).
Yksinkertaisesti ja lyhyesti: Vriisin substantiivit taipuvat pääasiassa seuraavilla kolmella tavalla (muodot lueteltu järjestyksessä; epämääräinen yksikkö eli perusmuoto, määräinen yksikkö, epämääräinen monikko ja määräinen monikko; päätteet kirjoitettu boldatuin kirjaimin):
- säännöllinen ETT-suvun sana: ett hus, huset, huse, husene
- säännöllinen EN-suvun sana: en jong, jongen, jonge, jongene
- epäsäännöllinen sana (tästä pari esimerkkiä):
- ett appel, aplet, aple, aplene
- en hund, hunden, henn, henne
Henkilöistä käytettävän genetiivin tunnus on yksikössä -s (Mattis auto). Esineistä ja asioista puhuttaessa käytetään usein von-genetiiviä.
Adjektiivit[]
Adjektiivin vertailumuodot ovat komparatiivi -de/-te ja superlatiivi den -st. Epäsäännöllisiä adjektiiveja ovat muun muassa gott –bettre – den best (’hyvä’) ja bad – varre – den varst (’paljon’).
Adverbit[]
Adverbin pääte on -t tai -et, esimerkiksi let – letet (’varovasti’). Poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin epäsäännölliset adverbit, joita ovat esimerkiksi vel –bettre – best ('hyvin') ja fïr – fïre – fïrst ('kaukana').
Pronominit:[]
Persoonapronominit muotoineen ovat:
| muoto | subjekti | objekti | possessiivi (ilman substantiivia) |
|---|---|---|---|
| yks. 1. pers. | ik | mej | min (mitt) |
| yks. 2. pers. | du | dej | din (ditt) |
| yks. 3. pers. | hïn/sïn/det | him/sej/det | hen/sen/dett (hett/sitt/-) |
| mon. 1. pers. | vi | os | vor (vort) |
| mon. 2. pers. | je | jo | jer (jett) |
| mon. 3. pers. | de | dem | der (dert) |
Demonstratiivipronominit:
| pronomini | vriisiksi |
|---|---|
| dette | tämä |
| detten | nämä |
| den, det | se |
| dem | ne |
| datte | tuo |
| datten | nuo |
Verbit[]
Verbin muotoja ovat infinitiivi, preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri. Näistä jokaisella (paitsi infinitiivillä) on yleis- ja kestomuoto. Kestomuoto kuvaa jatkuvaa toimintaa ja yleismuoto tavallisesti esimerkiksi päättynyttä tai lyhyttä tapahtumaa. Alla olevassa taulukossa on säännöllisen ånska (’haluta’) -verbin taivutus kaikissa muodoissa:
| muoto | yleis- | kesto- |
|---|---|---|
| infinitiivi | ånska | - |
| preesens | ånsker | er ånskning |
| imperfekti | ånskt | var ånskning |
| perfekti | har ånsket | har vart ånskning |
| pluskvamperfekti | hat ånsket | hat vart ånskning |
| futuuri | vill ånsker | vill vara ånskning |
Tulevaa aikaa voi kuvata joskus myös preesensillä tai go att -rakenteella. Aikamuodot (kuten myös pronominit sekä ajan ja paikan määreet) muuttuvat tietyissä tilanteissa siirryttäessä suorasta esityksestä epäsuoraan.
Verbin tapaluokkia ovat indikatiivi, imperatiivi (joka on perusmuodon kaltainen) ja konditionaali (joka muodostetaan vilt-apuverbillä). Konditionaalilla on neljä muotoa: nykyajan ja menneen ajan yleis- ja kestomuodot.
Säännölliset verbit taipuvat kuten ånska-verbi: ånska – ånsker – ånskt – ånsket. Vriisissä on myös hyvin paljon epäsäännöllisiä verbejä, kuten vara – er – var – vart (’olla’). Vaillinaisia apuverbejä (joilta puuttuu tiettyjä muotoja) ovat muun muassa kan/kannt, mast, må/makt, skal, vill, skalt, vilt.
Passiivi muodostetaan apuverbillä vara (’olla’), joka taipuu aikamuodon mukaan, esimerkiksi Det hus var malt (’Talo maalattiin’). Myös vi-, je-, de-, ja en-muotoisia passiiveja voidaan käyttää, esimerkiksi De tell at... (’Sanotaan että...’).
Gerundi on verbin -ing/-ning-päätteinen muoto. Sitä käytetään esimerkiksi partisiipin preesensissä, kuten flyvning (’lentävä’); tai -minen-muodossa, kuten svæning (’uiminen’).
Lauseenvastikkeita esiintyy lähinnä kirjoitetussa kielessä. Yleisimpiä lauseenvastikkeita on -ing/-ning, esimerkiksi seing (’näyttäen’). Muita lauseenvastikkeena käytettyjä muotoja ovat partisiipin perfekti ja infinitiivi.
Sanajärjestys[]
Vriisin sanajärjestys on väitelauseissa suora (subjekti– predikaatti– objekti) ja kysymyksessä joskus käänteinen, esimerkiksi silloin kun kysymyssana ei ole subjektina (kuten Vem bor du med?). Kysymyslauseen voi myös muodostaa yksinkertaisesti (predikaatti– subjekti– objekti). Esimerkiksi Køpt du en ny auto? ('Ostitko sinä uuden auto?'). Adverbiaalit ovat yleensä lauseen lopussa, järjestyksessä tapa – paikka – aika, mutta usein tästäkin säännöstä voi joustaa, jolloin kielestä kuitenkin tulee hieman runollisempaa.
Muodollinen subjekti[]
Muodollisia subjekteja ovat det ja dar, esimerkiksi Det var dejlig i Maj (’toukokuussa oli ihanaa’) tai Dar er aple i basket (’korissa on omenoita’).
Esimerkkejä[]
Vriisi vrt. qrût[]
'No, mutta sehän kävi näppärästi', sanoo ihminen ja menestyksensä innoittamana todistaa seuraavaksi että musta on valkoista ja jää auton alle seuraavalla suojatiellä. - Douglas Adams, Linnunradan käsikirja liftareille
"Ak, mæn ik dock læt beïd", mænnen sægs ok inspirér au haas ärefelg næchtet prövs, den svært ë hvit beïs ok hæ ïnn næchtø röchtkross au ø avto øverdrevés.
"Nå, men det var lett", sæger mann og, inspirert av sijn æràleg, viser det næste, att svart ær hvitt og kommer under bìlen på næste vëgkryss.
Sanastoa[]
| Hej! | [hej] | Hei! |
| Takk. | [tak] | Kiitos. |
| Tusen takk! | [tᵾsen tak] | Tuhannet kiitokset! |
| Gœd morgœn | [god mo:rgən] | Hyvää huomenta! |
| Gœd dag! | [go(d)da:(g)] | Hyvää päivää! |
| Gœd aften! | [god aften] | Hyvää iltaa! |
| Gœdnat! | [godnat] | Hyvää yötä! |
| Vem ær du?
Vem du ær? |
[vem e:r dᵾ]
[vem dᵾ e:r] |
Kuka olet? |
| Farvel! | [farvel] | Näkemiin! |
| Ursekta! | [ᵾrsekta] | Anteeksi! |
| Vad gør du?
Vad du gør? |
[va' jø:r dᵾ]
[va' dᵾ jø:r] |
Mitä teet? |
| Ikke mye. | [ik(ke) my:e] | En mitään erikoista. |
| Hur mœr du?
Hur du mœr? |
[hᵾr mo:r dᵾ]
[hᵾr dᵾ mo:r] |
Mitä kuuluu? |
| Ïk ær det fint, takk! | [ja e:r de fint tak] | Hyvää kuuluu, kiitos! |
| Og du? Ær du okej? | [o dᵾ e:r dᵾ okej] | Entä sinulle? Kuuluuko hyvää? |
| Ursekta? Ïk dy hørt ikke... | [ᵾrsekta ja di hørt ik(ke)] | Anteeksi? En kuullut... |